Osa 26: Vieras

- Anteeksi osan myöhästyminen. Olen ollut kiireinen koulun tähden, mutta yritän parhaani päivitellä, kunhan ehdin! Varautukaa moniääniseen osaan, sillä tässä osassa tapahtuu, vähän joka puolella. :D 

Muiden suunnitellessa häitä oli Neptune jäänyt kotiin kaitsemaan lapsia. Neptunea kalvasi ajatus siitä, ettei hänelle niin tärkeäksi tullut ystävä halunnut paljastaa identiteettiään. Ei Neptunekaan ollut käyttänyt omaa nimeään internetissä, mutta identiteetin sijaan Neptunea harmitti Naomin nihkeä suhtautuminen tuleviin häihin. Miksei hän voinut vain ilmestyä paikalle niin kuin tavalliset ihmiset?
- Oletko ajatellut häihin tulemista?, Neptune kirjoitti arastellen. 

- Pelkään pahoin, että minun ei ole hyvä näyttäytyä ihmisten ilmoilla. Olen pahoillani, Naomi vastasi. 
Neptune puristi kätensä epäuskoisena nyrkkiin. Hän ei voinut uskoa, että Naomi keksi tekosyitä tekosyiden perään välttääkseen häihin tulemisen. 
- Miksi? Tunnetko Joaquinin jotenkin? Oletko hänen katkera eksänsä?, Neptune tuohtui. 

- En tunne. Olen vain kuullut hänen soittavan bileissä. Kuule PlanetMom, minulla on vain vaikea menneisyys. Ilmaantumiseni saattaisi aiheuttaa liikaa surua ja hämmennystä. Voin harkita asiaa, Naomi kirjoitti ja kirjautui ulos.
Neptune hautasi kasvonsa käsiinsä ja hengitti syvään. Miksi hän reagoi niin voimakkaasti Naomin nihkeyteen? Oliko Naomi ainut, joka ymmärsi hänen tilannettaan?

"Kuinkas päivä on mennyt?" Naomi säpsähti ylös tuolistaan ja siirtyi keittiön puolelle laittamaan ruokaa. 
"Hyvin, lapset leikkivät lastenvahdin kanssa yläkerrassa", Naomi vastasi hiljaa.
"Oletko taas puhunut sen Planeettaäipän kanssa?" Naomi nielaisi ja kohautti olkiaan.
"Olen. Hän haluaa edelleen, että osallistuisin hänen häihinsä. En vain tiedä, onko vielä aika näyttäytyä ulkomaailmalle", Naomi huokaisi. 

***

"Entäs tämä asu? Onko se riittävän rento häihin?" Joaquin kysyi katsellessaan asuyhdistelmää mallinuken päällä. 
"En usko, että tyttäreni haluaisi ihan tuota päällensä tärkeänä päivänään..." Arthur huokaisi väsyneenä ja katseli toivottomana ympärilleen. He olivat juosseet monta tuntia paikasta toiseen, mutta tuloksetta. He eivät olleet löytäneet hääpukua tai sopivaa hääpaikkaa. Kaikki alkoi näyttää toivottomalta. 

"Ollaankos sitä naimisiin menossa?" tuttu ääni kysyi Joaquinin takana.
"No mutta! Eva! Mitä sinulle kuuluu?" Joaquin hymyili vanhan tuttavan tavatessaan. 
"Samaa minun pitäisi kysyä sinulta Joaquin. Kimalteleeko kihlasormus sormessasi? Kuka on onnekas neitokainen?" Eva vastasi ja hymyili säteillen. 
"Hänen nimensä on Neptune. Hän on maailman kaunein nainen", Joaquin vastasi. 

"Minulla on vain pieni ongelma", Joaquin myönsi ja jatkoi: "Maailman kauneimmalle naiselle ei tahdo löytyä sopivaa mekkoa."
"Vai siitäkö kenkä puristaa? Onko tulevalla rouvalla liian iso rintavarustus?" Eva kysyi ja virnisti nauraen. 
"Ehei, hän on pieni keijukainen. Fardasten suvussa vain miehet järjestävät häät. Olen yrittänyt etsiä sopivaa mekkoa, mutta en tunnu osaavan valita", Joaquin vastasi. 

"No mutta, sittenhän puhut oikealle naiselle! Etkö Joaquin rakas muista, että minä olen ompelija. Noin, nips naps! Ompelen mielitetyllesi mekon hääpäiväksi", Eva naurahti.
"Voisitko tehdä sen?" Joaquin henkäisi.
"Tottakai, lähetä vain minulle mitat kultanuppusestasi ja suunnittelen hänelle maailman kauneimman puvun!" Eva hymyili. 
Asia oli sillä päätetty. Joaquin oli vähän helpottuneempi siitä, että heillä oli ainakin mekko hankittuna. 

***

Fardasten uusi sauna toimi hyvänä häästressin lievittäjänä. 
"Oletko puhunut Naomin kanssa uudemman kerran?" Joaquin kysyi pukiessaan vaatteita ylleen saunan jälkeen. 
"Mhm, mutta vaikuttaa siltä, ettei hän halua tulla häihimme", Neptune huokaisi ja kuivasi hiuksiaan.
"Mutta ei nyt puhuta häistä. Olen ihan riittävän stressaantunut", hän jatkoi ja hymyili. 

"Entäs te, kuinka teillä meni hääpaikan etsimisen kanssa?" Neptune kysyi ja hieroi Joaquinin hartioita.
"Sinähän kielsit puhumasta häistä", Joaquin naurahti ja sai Neptunelta pienen nipistyksen vastaukseksi.
"Koita malttaa odottaa hääpäivään asti, malttamaton", Joaquin naurahti. 

***

"Olethan aivan varma, ettei Joaquin aio naittaa teitä jossakin kuppilassa?" Ronja kysyi seuraavan illan pimetessä ja palasi keittiöstä laitettuaan teepannun liedelle. 
"En menisi vannomaan mitään", Neptune naurahti. Hän oli tullut viettämään iltaa ystävänsä Ronja Kaskimaan luokse päästäkseen pois hääsuunnittelun jaloista kotoaan.

"Se tästä sopasta vielä puuttuisikin", Ronja nauroi muistellessaan Neptunen tarinoita isoisänsä järjestämistä häistä. 
"Entä se Naomi? Oletko yrittänyt soittaa hänelle? Sinullahan on hänen puhelinnumeronsa", Ronja ehdotti. 
"Totta, en ole tullut ajatelleeksi!" Neptune hihkaisi ja nosti samantien luurin korvalleen.

Fiona kuuli äitinsä puhelimen soivan kylpyhuoneen tason päällä. Hän tiesi, ettei olisi saanut koskea äidin puhelimeen ilman lupaa, mutta uteliaisuus vei tytöstä voiton. 
"Haloo, Fiona äidin puhelimessa", Fiona vastasi. 
"Haloo, hei. Onko äitisi tavoitettavissa? Olen äitisi ystävä", Neptune kysyi hämmentyneenä. 
"Äiti ei ole kotona", Fiona vastasi.
"Kerrotko äidillesi, että haluaisin kovasti tavata hänet häissäni", Neptune kysyi ja sai Fionalta toivomansa myöntävän vastauksen. 

"Isä! Isä! Enkös minä olekin nätti?" Fiona hihkui puettuaan päälleen juhlamekkonsa. Fionan isä tuijotti tätä hämmentyneenä ja kysyi miksi tämä oli juhlamekkoon pukeutunut.
"Joku täti soitti meille ja pyysi äitiä häihin! Minäkin haluan mukaan!" Fiona hihkaisi ja pyörähteli ympäriinsä.

"Sepäs oli omituinen puhelu", Neptune huokaisi ja laittoi puhelimen takaisin taskuunsa. 
"Nyt Naomi tietää ainakin, että haluat todellakin tavata hänet", Ronja hymyili.
"Niin, toivottavasti hän soittaa takaisin", Neptune hymyili. Lauseen lopetettuaan Neptune kuuli puhelimen laulavan taskussaan. 

"Haloo?" Neptune vastasi ja odotti vihdoin kuulevansa Naomin äänen. 
"Tässä Naomin aviomies. Älä soita hänelle enää ikinä", miesääni vastasi ja sulki puhelimen. 

***

Toisaalla Joaquin oli epätoivossaan päätynyt tutkimaan Willow Creekin laidalta löytyvää kummallista puuta. Hän oli kuullut, että puun sisältä saattoi löytää luolaston toiseen maailmaan. Hän piti huhuja vain tarinoina, mutta oli päättänyt tarkistaa puun. Niin epätoivoinen hän oli. 

Onnekseen Joaquin huomasi, että puun sisältä löytyi kuin löytyikin luolasto...

***

Seuraavana aamuna Fardaksia odotti jälleen vähän tuhdimpi aamupala. Bob oli päättänyt leipoa perinteisesti kakun, tällä kertaa Amalian syntymäpäivien kunniaksi.  Neptune oli yrittänyt estellä Bobia leipomasta kakkua, sillä hän halusi vaalia muotojaan häitä ajatellen. Bob oli kuitenkin inttänyt, ettei perinteitä tulisi rikkoa ja valmistanut kielloista huolimatta kakun Amalialle.

"Hyvää syntymäpäivää Amalia!" Arthur huudahti iloisena pienen piltin puhaltaessa kynttilöitä sammuksiin. Amalia tuntui enemmänkin olevan hämmentynyt kaikesta juhlahulinasta. 

Amaliasta kasvoikin sympaattisen näköinen nuori neito. Hänen ensimmäiseksi piirteekseen periytyi Joaquinilta hassuttelijan piirre ja tavoitteeksi valikoutui vikkelä viikari. 

Neptunen kasvun myötä remontoitiin myös hänen huoneensa nuorelle naisenalulle sopivaksi.

"Meillähän on nyt paljon juhlia! Minun synttärini ja teidän tulevat häänne!" Amalia hymyili ja katseli tiukasti isäänsä.
"Olethan keksinyt jo hääpaikan valmiiksi, ettei äiti pety?" Amalia kysyi ja näytti kieltä.

"Niin, onko hääpaikka jo päätetty?" Bob uteli ja leikkasi itselleen palan kakkua. Joaquin oli noussut hetkeksi tuolista hakemaan juotavaa itselleen ja hänen teki mieli paeta piinapenkistä. 

"Älä huoli kultaseni, kyllä minä olen meille hääpaikan löytänyt. Oikein uniikin sellaisen", Joaquin hymyili salamyhkäisesti. 

"Tarkoitatko uniikilla muutamalla simoleonilla hankittua muovitelttaa?" Arthur virnisti ja nappasi pöydällä olleet lautaset tiskiin. Arthur oli kaikesta epäilystä huolimatta onnellinen siitä, että hänen perijättäreksi nimetty tyttärensä meni naimisiin ja oli saanut kaksi kaunista tyttölasta. 

"Kyllä isäsi on varmasti löytänyt meille äidin goottityyliin sopivan vihkipaikan", Neptune naurahti ja näytti kädessään olevaa pitsihanskaa Amalialle. 
"Minäkin haluan olla gootti, kun kasvan isoksi!" Amalia hihkaisi ja Neptune vain virnisti. 
"Kyllä sinun mielesi ehtii siihen mennessä muuttua vielä monta kertaa."

Joaquin kuunteli keskustelua tyhjä ilme kasvoillaan. Hän ei ollut tullut ajatelleeksi, että Neptune piti enemmän mustasta kuin vaaleanpunaisesta pitsihötöstä. Joaquin nappasi puhelimen käteensä ja juoksi yläkertaan soittamaan Evalle.

"Eva, millaisen mekon sanoit suunnittelevasi?" Joaquin aloitti puhelun saadessaan ystävänsä kiinni. Hän tosin pelkäsi, että oli liian myöhäistä kääntää Evan päätä.
"Voi, paljon vaaleanpunaista, kuten hääpaikkakin! Rouvan littana rintavarustuskin pääsee hyvin esille, ja oi kurveja, oi muotoja!" Eva maalaili kuvaa tekemästään mekosta.

"Kuule Eva, saako mekkoa mitenkään muutettua mustaksi?" Joaquin tiedusteli varovaisesti, vaikka tiesi, että aikaa oli vähän.
"Eikä Neptune ole mikään littana, pienikokoinen vain", Joaquin lisäsi hiukan närkästyneenä.
"Joaquin herra! Häät ovat huomenna. Puen morsiamesi kauniin kimaltavaan vaaleanpunaiseen asuun, jonka olen omin käsin hänelle ommellut", Eva vastasi ja Joaquin huokaisi syvään.
"Hyvä on, kiitos Eva."

***

Seuraavana aamuna oli H-hetken aika. Eva oli tullut sovitusti jo aikaisin aamulla koputtelemaan Fardasten ovelle.

"Huomenta! Sinun täytyy olla Eva, hauska tavata!" Neptune hymyili ja avasi oven Evalle.
"Huomenta, ja eikun hommiin!" Eva totesi haukotellen ja raahusti sisälle. 

"Otatko kahvia?" Neptune kysyi ja jatkoi: "Näytät hieman väsyneeltä."
"Kyllä kiitos. Raadoin mekon parissa vielä viime yön, mutta nyt mekko on valmis!" Eva huokaisi ja hörppäsi hänelle ojennetusta kupista. 

Neptune istahti sängyn reunalle ja antoi Evan ryhtyä hommiin. Hänen ei tarvinnut Evaa kahdesti käskeä, sillä nainen oli kofeiinihuuruissaan kuin pieni työmyyrä.
"Noin! Päivän prinsessa on valmis astumaan alttarille!" Eva henkäisi ja tuuppi Neptunea kylpyhuoneen peilin ääreen. 

Neptunea epäilytti hieman katsoa peiliin, sillä hän pelkäsi, ettei vaaleanpunainen mekko sopisi hänelle ollenkaan. Neptune joutui kuitenkin myöntämään, että Eva oli tehnyt hyvää työtä suunnitellessaan muotoja myötäilevän asun hänelle.

"Miten mekko sopii neidin päälle?" Eva huikkasi kylpyhuoneen ovelta.
"Hyvin, kiitos Eva! Tämä on ihana!" Neptune huusi takaisin ja peilaili itseään vielä hetken. Hän oli valmis hurmaamaan Joaquinin hääpäivän jälkeen. 

***

Joaquin oli hiippaillut puunrungon kautta Mehtäaukiolle tarkistamaan, että vieraat löytäisivät tiensä perille. Aukio oli Joaquinin sinne astuessa vielä kauniimpi, kuin hän muisti. Hän uskoi, että näistä häistä tulisi unohtumattomat juhlat, joista puhuttaisi vielä pitkään. 

Ensimmäisenä aukiolle saapui vieraiden sijaan Neptune. Neptune ei voinut muuta, kuin katsella ympärilleen. Kaikki oli niin kaunista ja satumaista. Aivan kuin hän olisi ollut unessa. 
"Oletpa sinä kaunis", Joaquin huokaisi ja otti Neptunen käden omaansa. Neptune punastui korviaan myöten ja hymyili. 

Pian myös muita vieraita alkoi saapua paikalle. Vieraiden joukossa oli myös Neptunen Willow Creekissä asustellut siskopuoli Lily, jota hän ei ollut nähnyt aikoihin. 
"Lily! Ihanaa kun pääsit tulemaan. Tässä on tuleva mieheni Joaquin", Neptune esitteli ja Lily tervehti Joaquinia hymyillen.
"Pitkästä aikaa, todellakin. Olen ollut niin kiireinen opiskelujeni kanssa, etten edes ole ehtinyt käymään", Lily valitteli. 

Bob ja Arthur olivat myös häikäistyneitä saapuessaan paikalle. 
"Minä aliarvioin Joaquinin hääsuunnittelutaidot! Tämähän on upea!" Bob henkäisi ja katseli ympärilleen. Arthur hymyili ja nyökkäsi vaisusti. Hän oli vain kovin liikuttunut siitä, että saattoi seurata tyttärensä avioitumista näin kauniissa paikassa.

Kaikista saapuneista vieraista huolimatta Neptune odotti vielä yhtä saapuvaksi. Hän oli saanut Naomilta aamulla anteeksipyytelevän tekstiviestin mikä kuului:
- Anteeksi. Aviomieheni on hieman ylisuojeleva lapsiamme kohtaan. Hän oli järkyttynyt siitä, että olit puhunut Fionan kanssa ja siksi kohteli sinua niin kylmästi. Katson, jos voin livahtaa häihisi. Minusta meidän on aika tavata. - Naomi.

Neptunella ei kuitenkaan ollut aikaa vastata Naomin viestiin, saati odotella häntä enempää, sillä Joaquin kuiskasi hänelle heidän voivan aloittaa. Neptune ja Joaquin olivat päättäneet vihkiä itse itsensä, joten pappia ei oltu kutsuttu paikalle. 

Hääseremonia oli intiimi ja kaunis. Neptune sai vihdoin kauan haikailemansa miehen virallisesti rinnalleen. Heidän elämässään oli ollut paljon mutkia matkassa, mutta hääseremonia muistutti heitä myös elämän kauneudesta. Kauneus ei ollut katoavaa, kun sitä muisti vaalia. 

Hääseremonian päätyttyä Neptune sai viestin kännykkäänsä Naomilta. 
- Olen tulossa. Minun täytyy sanoa, etten ole se, joksi minua luulet. Minulla on paljon kerrottavaa. 

- Saapumiseni saattaa aiheuttaa paljon järkytystä ja surua, mutta minun on tehtävä tämä. Teidän on saatava tietää totuus. 

- Totuus siitä, kuka minä olen.


---

Näihin jänniin tunnelmiin päätämme tämän osan. Kiitos siitä, että olette jaksaneet odottaa näinkin pitkään! On vaikeaa kirjoittaa pitkiä osia opiskelun ohella, mutta onneksi viimein löysin aikaa kirjoittamiselle. Tässä osassa tavattiin uusia ja vanhoja tuttuja. Jos olet sattunut unohtamaan, kuka kukakin oli, tarkista tideot sukupuusta! :)