Osa 25: Toiveikas tulevaisuus

Viikot kuluivat ja Neptune jatkoi Naomille chätin kautta juttelemista. Naomi toi Neptunen päiviin uutta sisältöä, eikä nuori nainen huomannutkaan, kun viikot alkoivat vaihtua kuukausiksi. Naomi jakoi kuvia raskausajastaan ja piti Neptunen ajantasalla siitä, mitä hänen elämässään tapahtui. Toisinaan Neptune unohti ajankulun miltei kokonaan, eikä huomannut Carlaa ja Amaliaa, jotka vaativat huomiota.

Eräänä päivänä Joaquin kuuli viihdyttäjän töistä tullessaan itkua yläkerrasta. Hän laski viulunsa eteisen nurkkaukseen ja nousi portaat ylös nähdäkseen, mikä Carlalla oli hätänä. Joaquinin yllätykseksi häntä odotti lähes piittaamaton chättäilevä Neptune ja itkevä taapero.

Joaquin ei voinut sietää lastensa laiminlyöntiä, joten hänen kiihtymisensä nollasta sataan ei ollut yllättävää. Joaquin tempaisi Neptunen ylös tuolista ja alkoi huutaa tälle kurkku suorana:
"Mitä sinä luulet tekeväsi?! Lapsille olisi voinut sattua vaikka mitä!"
Neptune hoiperteli ylös hämmentynyt ilme kasvoillaan. Hän ei ollut odottanut Joaquinia vielä kotiin.

"Käänsin vain katseeni hetkeksi näyttöön! Carla oli koko ajan kanssani ja Amalia on nukkumassa!" Neptune puolustautui, mutta Joaquin ei tuntunut uskovan häntä.
"Olet muutenkin viettänyt liikaa aikaa tietokoneen ääressä lähiaikoina. Kenelle sinä puhut? Jollekin miehelle?!"

"Joaquin, älä viitsi", Neptune aneli ja siirsi katseensa lattiaan. Hänen mielestään Joaquin oli tehnyt kohtuuttoman suuren numeron koko asiasta. 
"Viitsimpäs. Vastaa, kerro minulle kenelle juttelet", Joaquin intti.

Neptune puristi suunsa viivaksi ja nosti katseensa takaisin Joaquiniin. Hän ilmeisesti luuli, että Neptune oli pettänyt Joaquinia tämän ollessa töissä, vaikkei asia niin ollut. 
"Hyvä on. Minäpä kerron", Neptune henkäisi ja jatkoi:
"Olen ollut hyvin väsynyt ja yksinäinen lapsia yksin hoitaessani. Älä käsitä minua väärin, mutta hain kohtalotovereilta, muilta kotiäideiltä, juttuseuraa. Löysin erään Naomi Walesin, josta on tullut hyvä ystäväni. Minun ei ollut tarkoitus unohtaa lastenhoitoa missään tapauksessa."

Samaan aikaan lastenhuoneesta alkoi kuulua itkua. Amalia oli herännyt vanhempiensa riitelyyn ja haki turvaa sisarestaan Carlasta. Neptune ja Joaquin hautasivat sotakirveet sillä samaisella sekunnilla ja ryntäsivät lohduttamaan tyttäriään.

"Amalia, ei mitään hätää. Isä ja äiti vain keskustelivat asioista", Joaquin rauhoitteli pienokaista. Neptune loi Joaquiniin merkitsevän katseen ja poistui alakertaan jatkamaan kotitöitään. Katseen myötä ymmärsivät he molemmat, että asia olisi tältä erää käsitelty.

Seuraavana iltana oli Neptune saanut työpöydälleen mysteerisen lapun. Lappu kehotti häntä pukemaan parhaimpansa päälleen ja tulemaan alakertaan lasten nukahdettua. Neptune vaihtoi mukavat kotivaatteensa tuubitoppiin ja mustiin shortseihin. Hän veti jalkaansa nauhalliset goottisukkahousunsa ja rajasi silmänsä tummalla rajauskynällä. Peilikuvaa katsoessaan hän tunnisti itsensä jälleen naiseksi ja koki itsensä kauniiksi. 

Keittiöstä kuului heleää viulunsoittoa ja keittiötiskillä koreili shamppanjapullo jääastiassa. Neptunen suupielille nousi hymy, kun hän käveli ilosta häkeltyneenä Joaquinin luokse. 

Joaquin laski viulun alas Neptunen nähdessään ja hymyili. Hän otti pari varovaista askelta Neptunea kohti ja kaappasi tämän syleilyyn. 
"Näytät kauniilta, kuten aina", Joaquin kuiskasi nähdessään tyttöystävänsä tummahkon vaatetuksen.
"Miksi kaikki tämä valmistelu?" Neptune kysyi suutelon lomasta hymyillen.

"Olin turhaan tyly sinua kohtaan aiemmin. En olisi saanut hikeentyä, anteeksi", Joaquin vastasi irrottautuessaan suudelmasta. 
"Ei se mitään, olemme molemmat olleet väsyneitä", Neptune vastasi ja silitti Joaquinin poskea.

"Sinun ei tarvitse huolehtia minusta liikaa. Naomin kanssa jutteleminen on tuonut päiviini uutta vireyttä ja jaksan touhuta lasten kanssa paremmin kuin ennen", Neptune selitti, mutta Joaquin painoi sormen hänen huulilleen ja hymyili.
"Riittää jo, kyllä minä ymmärrän", Joaquin naurahti.

Joaquin nosti viulun takaisin olalleen ja alkoi soittaa. Sävelmä oli Neptunen mielestä yksi kauneimpia, mitä hän oli koskaan kuullut. Nuotit tuntuivat tanssivan viulun kielillä ja hyväilevän Neptunen punehtuvia korvia. 

Kappaleen keskellä nuotit kuitenkin vaihtuivat. Neptune ei heti tunnistanut kappaletta, mutta sen upotessa hänen tajuntaansa päästi Neptune ilmoille ihastuneen henkäyksen. Joaquin soitti häämarssia.

Joaquin laski viulun takaisin lattialle kappaleen päätyttyä, mutta ei noussutkaan samalla ylös. 
"Neptune, olemme edenneet suhteessamme nopeasti ja meillä on ollut omat ongelmamme ja murheemme. Se ei ole kuitenkaan estänyt meitä rakastamasta toisiamme ja pientä perhettämme", Joaquin aloitti.

"Joten Neptune, tuletko sinä..."

"Minun..."

"Vaimokseni?" 

Neptune hymyili onnensa kukkuloilla ja hyppäsi Joaquinin syliin. Joaquin oli hiukan hämmentynyt tyttöystävänsä reaktiosta ja tuijotti tätä silmät sepposen selällään.
"Tottakai tulen!" Neptune hihkaisi ja painoi päänsä Joaquinin hartialle. Hän ei ollut uskonut pääsevänsä naimisiin näinkin pian. 

Neptune katseli sormessaan kiiltelevää sormusta ja oli pakahtua onnesta avatessaan tietokoneen. Hän paloi halusta kertoa Naomille uutiset kihlautumisestaan. Neptune kirjautui mammafoorumille ja avasi chätin onnesta säteillen.
- Minulla on suuria uutisia! Joaquin kosi minua. Me menemme naimisiin!! <3 , Neptune kirjoitti ja ilokseen huomasi Naomin olevan paikalla.
- Onneksi olkoon! Naomi vastasi.

- Minullakin on sinulle mahtavia uutisia, Naomi kirjoitti ja jatkoi:
- Meille tulikin enemmän perheenlisäystä, kuin kuvittelin. Me saimme kaksoset! Meillä on nyt siis viisi ihanaa lasta: Benjamin, Ciria Fiona ja kaksoset Edwin ja Randy. :) Mitkä sinun lapsesi nimet olivatkaan?

- Aivan mahtavaa! Onnea teillekkin! Minulla on kaksi tyttölasta Amalia ja Carla, Neptune vastasi takaisin.
- Suloisen kuuloiset nimet. :), Naomi kirjoitti.
- Haluaisitko muuten tulla minun ja Joaquinin häihin? Eihän sinulla ole liikaa kiireitä lasten kanssa? Neptune kysyi ja mietti, oliko hän liian hätäinen järjestäessään tapaamista.

- Olen pahoillani, mutta en osaa sanoa onko se mahdollista, Naomi vastasi ja kirjautui ulos. Naomi ei ollut valmis tapaamaan ketään kasvotusten, ainakaan vielä.

Neptune oli hiukan hämmentynyt Naomin reaktiosta, mutta antoi asian olla toistaiseksi. Neptune jäi vielä hetkeksi tarkkailemaan Naomin sivuja ja huomasi naisen postanneen kuvia uudesta asunnostaan San Myshunossa. Neptune arveli, että Naomilla oli ollut kiire muuton ja lapsien kanssa ja siksi tämä ei ehtinyt puhumaan suunnitelmista sen enempää.

***

"Oletko jo ajatellut, millaisessa paikassa häänne järjestetään?" Arthur kysyi eräänä aamuna. Neptune oli huomannut isänsä onnesta kiiluvista silmistä, että tämä oli valmis kovistelemaan tulevaa vävypoikaa. Fardasten suvussa kun avioliitto tunnuttiin otettavan tosissaan. 

"Olen katsonut muutamia paikkoja netistä, mutta mitään ei ole lyöty vielä lukkoon", Joaquin vastasi ja leikkasi itselleen palan Bobin tekemää kihlajaiskakkua.

"Kuulin legendaa, että isoisä Fardas aikoi järjestää häät kapakassa", Bob naurahti ja katsoi vinoillen Neptunea, joka irvisti. Bobista oli hienoa, että Joaquin oli liittymässä perheen jäseneksi virallisesti. 

"Minua ei missään kapakassa vihitä!" Neptune naurahti ja tuijotti isäänsä intensiivisesti.
"Me pidämme Bobin ja Joaquinin kanssa huolta siitä, että saat hienot häät", Arthur vakuutti ja virnisti takaisin. 

Tulevien onnellisten muutosten lisäksi Fardasten taloa laajennettiin ja korjailtiin hieman. Vanhalle tunkkaiselle kellarille rakennettiin portaikko talon sisälle ja kellariin rakennettiin pitkään kaivattu saunaosasto. Yläkertaan rakennettiin tyttärille omat huoneet ja sisäänkäynnin paikkaa muutettiin. Taloa ympäröimään rakennettiin myös korkeahko aita.

Uutta saunaosastoa ensimmäisinä pääsivät testaamaan Bob ja Arthur. 
"Olenko minä sinun mielestäsi jo liian vanha?" Arthur kysyi yllättäen.
"Höpsis, kuinka niin?" Bob naurahti pudistaen päätään.
"Kun lapsoseni menee jo naimisiinkin", Arthur huokaisi. Bob vain hymyili ja suukotti Arthuria huulille.
"Sinä olet komea hopeinen kettu", Bob virnisti. 

***

"Eikö tämä olekin kaunis paikka!" Joaquin henkäisi astuessaan ulos taksista. Hän oli tuonut Bobin ja Arthurin katsomaan löytämäänsä hääpaikkaa paikan päälle.

"Kammoisten kartano?" Arthur luki esittelykyltistä. 
"Eikös tämä ole se kartano, jossa Valko ja Zibuli asuivat ennen ja on huhuttu, että he haamuilevat ympäriinsä", Arthur jatkoi kiinnostuneena. 

Bobia ei puolestaan kartanon historia niinkään kiinnostanut, vaan hän keskittyi puhelimensa räpläämiseen. Kartano oli suositun Simimon Go!- pelin raid-battle paikka ja Bobin näytöllä loikki Kumkwatti, jota mies yritti taltuttaa. 
"Kuunteletko sinä edes Bob?" Joaquin hihkaisi.
"Sain sen! Eikun, joo...", Bob naurahti ja sujautti kännykän taskuunsa. 

"No, mitä sanot? Minusta olisi mahtavaa mennä naimisiin täällä vesiputouksen äärellä", Joaquin huokaisi ihastuneena.
"Vaikuttaahan tämä hienolta paikalta, mutta onko meillä varaa tähän?" Arthur pohti ja pälyili kännykkä kädessä hortoilevaa aviomiestään.
"Bobista ei taida olla apua päätöksen teossa", Arthur naurahti.

"Katso nyt, miten paljon Hattitatteja ja Kumkwatteja täällä liikkuu!" Bob hihkaisi ja sysäsi kännykkänsä miltei Joaquinin naamaan. 
"Tämä yksi on legendaarinenkin, ja minä sain sen", Bob jatkoi.

"Ihanko totta? Näytähän sitä peliä", Joaquin kiinnostui ja katsoi Bobin näytöllä hyppiviä taskuhirviöitä kiinnostuneena. 
"Tuota...?" Arthur yritti kiinnittää seurueen huomion takaisin hääsuunnitteluun, mutta hän pahoin pelkäsi, että tällä menolla he löytäisivät itsensä varaamasta kapakkaa vihkipaikaksi. 


---

Tiukalla tahdilla taas uusi osa puristettu ulos! Hiukan kevyempi osa tällä kertaa. Touhukolmikko suunnittelemassa häitä... Mitähän tästäkin seuraa? :D.