Osa 24: Uusi nettituttavuus

"Voi kun pienoinen syntyisi jo, alan olla kypsä tähän suureen vatsakupuun", Neptune naurahti ja nousi vaivalloisesti aamiaispöydästä. Hän antoi suukon vielä unenpöpperössä olevalle avopuolisolleen. 
"Mitä lääkäri sanoikaan lasketusta ajasta?" Joaquin kysyi ja laski käden vatsalle. Hänkään ei malttanut odottaa tulevan tyttärensä saapumista.
"Hänen pitäisi syntyä aivan näinä päivinä", Neptune vastasi hymyillen.

Neptunen ja Joaquinin ei tarvinnut odottaa enää kovin kauaa, sillä pienokainen päätti tulla maailmaan Neptunen ehtimättä edes sairaalaan asti. Neptunen raskausaika oli kulunut kuin siivillä, vaikka Joaquinista tuntui, että hän oli muuttanut asumaan Fardaksille vasta eilen. Synnytys oli ollut ohi yhtä nopeasti, joskaan ei niin vaivattomasti. Joaquin oli luullut menettävänsä Neptunen ja lapsen synnytyksen käynnistyessä ennenaikaisesti.

Kaikesta huolimatta Neptune ja Amaliaksi nimetty pikku tyttö selvisivät äkkinäisestä synnytyksestä vain säikähdyksellä. Amaliaa oltiin jouduttu pitämään sairaalassa tarkkailussa muutamia viikkoja, mutta kaikki oli kääntynyt parhain päin. 

Asiat olivat sujuneet melkein liiankin hyvin, sillä pian Amalian syntymän jälkeen Neptune oli huomannut olevansa uudelleen raskaana. Hän ei ollut ajatellut hankkivansa toista lasta näin pian, mutta hän uskoi jaksavansa toisen raskauden putkeen. 
"Äiti taitaa jäädä kotiin sinun kanssasi hiukan pidemmäksi aikaa", Neptune huokaisi ajatellessaan etääntyviä opintojaan ja äitiyslomaa. Hänellä ei ollut energiaa opiskeluun ja lapsenhoitoon yhtäaikaa.

Neptunen onneksi Joaquinista oli kuoriutunut sydämellinen isä. Joaquin rakasti pientä Amaliaa enemmän kuin mitään muuta elämässään, Neptunen jälkeen. Amalian hoito jäikin usein Joaquinin hartioille, sillä Neptune väsyi raskautensa johdosta kovin helposti. Toisinaan Joaquinia pelotti ettei Neptune pärjäisi, vaikka tämä oli vakuuttanut jaksavansa. 

Piristystä Neptunen päivään toivat kuitenkin satunnaiset ystävävierailut. Eräs Neptunen vanha luokkakaveri Taru Marjomaa oli tismalleen samassa tilanteessa kuin hän ja tarjosi toisinaan vertaistukea sohvalla juoruilun muodossa. 
"Noh miltäs se teiniäitiys on tuntunut?" Taru töksäytti eräänä päivänä.

"Enhän minä ole mikään teiniäiti. Olen täysi-ikäinen", Neptune tuhahti ja katseli vatsaansa. 
"Et tietenkään, Joaquiniin verrattuna no, vaikutat hiukan nuorelta", Taru korjasi, muttei jatkanut aiheesta sen enempää. Neptune oli luonut tähän hyvin paheksuvan katseen ja vaihtanut aihetta. Neptune ei halunnut, että häntä ja Joaquinia verrattaisiin iällisesti missään tilanteessa.

***

Aikaa kului ja tuli aika saattaa toinen Fardas maailmaan. Tällä kertaa Neptune oltiin ehditty kiidättää sairaalaan, mutta supistusten aiheuttamat tuskat olivat sitäkin suurempia. 
"Päästäkää minut jo sisälle sairaalaan!" Neptune karjui ja pälyili paniikissa pyörivää avopuolisoaan. Joaquinille lapsen syntymä ei ollut toisellakaan kertaa sen vähemmän jännittävää.

Neptune kärrättiin sisälle sairaalaan odottamaan lääkärin saapumista. Neptune ei voinut käsittää, miten oli mahdollista, että hänestä vastuussa oleva lääkäri oli myöhässä.
"Lapsen pitää päästä ulos nyt, ei meillä ole aikaa odotella!" Neptune kivahti ja vaati pääsyä synnytyssaliin. Joaquin yritti rauhoitella häntä kaiken kaaoksen keskellä, vaikka hänenkin sydämensä hakkasi tuhatta ja sataa. 

Lääkäri ja kätilö kiiruhtivat kuin kiiruhtivatkin viimein paikalle ja Neptune päästettiin synnytyssaliin Joaquin seuranaan.

Pitkän odotuksen jälkeen Neptune ja Joaquin saapuivat kotiin toisen tyttölapsensa, Carlan kanssa. Carla oli perinyt Fardasten suvun sinisen ihon ja oli täten ykkösvalinta seuraavaksi perijättäreksi. Neptune ja Joaquin olivat sopineet, että lapsien lukumäärä saisi jäädä tällä erää kahteen. 

***

Eikä kulunut aikaakaan, kun Amalia ja Carla varttuivat taaperoikäisiksi. Amaliasta tuli piirteeltään hurmuri ja Carlasta puolestaan vaativa. Geneettisesti Amalia tuli huomattavasti isäänsä Joaquiniin, kun Carla puolestaan peri Fardasten suvussa Matilla olleet punaiset silmät.

Arthur ja Bob auttoivat remontoimaan Moonin entistä huonetta Amalialle ja Carlalle sopivaksi. Moonilla olleet huonekalut saivat siirtyä pois taaperosänkyjen tieltä, vaikkei niiden siirtäminen ollutkaan perheelle helppoa. Huonekalut olivat olleet ainut pysyvä muisto Moonin läsnäolosta. 

Moonin poismenon hyväksyminen oli ollut Arthurille vaikeata, sillä hän ei voinut olla kuvittelematta millaisen onnen Moon olisi Victorin kanssa saavuttanut. Arthur ei muistanut Victoria pahalla, sillä tutkinnassa oli selvinnyt, että Victor oli ollut vain Gunivirin käsinukke. 
"Sinusta olisi tullut hyvä täti Amalialle ja Carlalle", Arthur kuiskasi ja purskahti hiljaiseen itkuun.

Moonin menetyksestä koitunut suru hellitti kuitenkin hieman Arthurin ja Bobin saadessa leikkiä uusien lastenlastensa kanssa. Bob ei voinut olla muistelematta sitä, kuinka Moon ja Neptune olivat vasta leikkineet uuden papansa kanssa Villen jouduttua telkien taakse. 
Uuden sukupolven alun näkeminen lämmitti suuresti Bobin sydäntä näinä synkkinä aikoina.  

Bobista oli hienoa seurata, kuinka Neptune oli kasvanut nuoresta naisenalusta äidiksi ja otti vastuuta lapsistaan. Bob ei voinut kieltää epäilleensä Joaquinin motiiveja aiemmin, mutta miehestä oli kuoriutunut oivallinen isä Carlalle ja Amalialle. 
"Oletko ajatellut jatkavasi opintojasi tai hankkivasi töitä?" Bob kysyi tofutacoja mutustaen. Hän tiesi, että Neptune saattaisi jäädä kotiin vielä muutamaksi vuodeksi, sillä hän rakasti tyttöjään niin paljon. 

Neptune laski kuvakortit käsistään ja istahti Bobin seuraksi pöytään. Hän ei tiennyt, pitäisikö hänen olla tuohtunut Bobin halusta lähettää hänet kouluun tai töihin. 
"Luuletko, että minä jaksaisin painaa täyttä työpäivää ja hoitaa lapsia vielä illalla?" Neptune puolustautui. 
"Me voisimme isäsi kanssa kustantaa teille lastenhoitajan, niin pääsisit kirjansyrjään kiinni", Bob ehdotti hartioitaan kohauttaen.

"Lastenhoitajan? Ei ikinä! Minä en antaisi lapsiani kenenkään harmaahapsisen likaisen miehen hoidettavaksi mistään hinnasta", Neptune huokaisi ja loi Bobiin vihaisen katseen. 
"Ei jokainen tuntematon yritä kidnapata meitä", Bob vastasi naurahtaen.
"Ei", Neptune tiuskaisi ja jatkoi: "Näit mitä kävi viimeksi, kun luotimme tuntemattomaan. En halua, että mikään saattaa tyttöjäni vaaraan."

Bob ei vastannut, vaan istui hiljaa nieleskellen palaa kurkustaan. Hänen mielestään oli kohtuutonta käyttää Moonin kohtaloa valttikorttina kaikkeen, mutta Neptune teki omat päätöksensä. 
"Eikö olisikin kivaa, jos äiti jäisi sinun ja Amalian kanssa kotiin leikkimään?" Neptune kysyi Carlalta, joka näperteli ruskeaa pöytäliinaa. 

"Tjoo! Leikki!" Carla hihkaisi ja heilutteli käsiään ilmassa. Neptune loi merkitsevän katseen Bobiin päin ja osoitti näin samalla, että oli lapsien kannalta parempi olla hankkimatta lapsenvahtia. 

Samana iltana Neptunen nukuttaessa Amaliaa, hiipi Joaquin tyttöjen huoneeseen. Mies ei voinut olla hymyilemättä nähdessään tyttöystävänsä suukottavan Amalian otsaa hyvänyön merkiksi. 
"Oletko aivan varma tästä järjestelystä?" Joaquin kysyi ja auttoi Neptunen kömpimään ylös sängyltä.

"Kiitos", Neptune hymyili ja kompuroi ylös korkokengissään.
"Jaksathan varmasti hoitaa Amaliaa ja Carlaa kotona yksin?" Joaquin kysyi uudestaan ja katsoi Neptunea syvälle uupuneisiin silmiin. Joaquin tiesi, että Neptune tarvitsisi ennenpitkää lepoa ja omaa rauhaa. 

"Kyllä minä jaksan Joaquin", Neptune vastasi ja hymyili. Hän ei tiennyt, uskoiko hän omiin sanoihinsa itsekään.
"Hyvä", Joaquin hymyili ja tarttui Neptunea käsistä jatkaen: "Voin hankkia sinulle ammattiapua, jos haluat puhua Moonista."
Neptune pudisti päätään. Hän ei halunnut puhua menneistä, vaan keskittyä tulevaan ja omiin rakkaisiin lapsiinsa.
"Minä rakastan sinua Joaquin", Neptune vastasi ja painoi kevyen suukon tämän huulille.
"Minäkin rakastan sinua", Joaquin vastasi.

Seuraavana aamuna alakerrasta kuului kolinaa. Huonekalufirman auto oli kirmannut Fardasten pihaan ja kuljetti samalla heidän vanhan pöytänsä pois tuoden uuden tilalle. Uusi kuusipaikkainen pöytä merkitsi perheelle uutta alkua ja enteili pöydän ääressä vietettäviä juhlia. Arthur ja Bob olivat hankkineet pöydän Arthurin tulevia synttäreitä ja laajenevaa perhettä varten. 

Arthur katseli ympärilleen ja huomasi Bobin hääräämässä keittiössä. 
"Ei sinun olisi tarvinnut minulle kakkua leipoa", Arthur toppuutteli, mutta Bob sysäsi miehen pois keittiöstä.
"En minä halua juhlia vanhaksi tulemista", Arthur yritti inttää vastaan, mutta Bob patisti hänet istumaan uuden keittiönpöydän ääreen.

Arthur istui pöydän ääreen vastahakoisesti kuunnellen keittiövälineiden kolinaa, kun Bob valmisti heille täytekakkua.
"Kyllä minä omalle harmaahapselleni kakun valmistan, kun kerran tähtään ravintolamaailman huipulle", Bob naurahti ja kaatoi jauhoja kulhoon, niin että pöllysi. Harmaahapsi kuulosti Arthurista jotenkin liian vanhalta käsitteeltä.

Kun kaikki olivat kokoontuneet uuden pöydän ääreen ja Amalialle sekä Carlalle oli puettu päälle juhlamekot, laski Bob kynttilöillä koristellun kakun pöydälle. 
"Noniin, päivänsankarin vuoro puhaltaa kynttilät", Bob virnuili ja sysäsi Arthuria kakun ääreen.

"No hyvä on", Arthur tuumasi ja puhalsi kynttilät sammuksiin.
"Hyvää syntymäpäivää Arthur!" Kaikki kailottivat kuorossa.

Ja niin Arthurin matkassa alkoi viimeinen vanhuuden taival. Vanhuus ei kuitenkaan tuonut surua mukanaan, vaan onnea uusien lastenlapsien muodossa. 

Arthurilla ei ollut tosiaankaan aikaa tuntea itseään liian vanhaksi, sillä hän sai pysyä kahden sokerihuumaisen taaperon perässä vielä monta vuotta.

***

Juhlan vaihduttua arjeksi vaihtui kakun syöminen lapsenkaitsentaan Neptunen osalta. Carlan ja Amalian vahtiminen oli rankkaa, mutta palkitsevaa, sillä Neptune tiesi, että hänen silmiensä alla tytöt olisivat ainakin turvassa. 

Päivien kuluessa ja muiden käydessä töissä alkoi Neptune kuitenkin tuntea olonsa yksinäiseksi. Hän oli kuullut, että netistä voisi löytää seuraa muista äideistä ja jutella heidän kanssaan vauvafoorumeilla. Neptune päättikin kokeilla suosittua kotiäitifoorumia toivoen, että hän löytäisi kohtalotoverin, jolle jutella. 

- Hmm... Yksinäinen kotiäiti etsii juttukaveria, Neptune kirjoitti foorumille. 
- Minulle saa jutella aivan arkisista asioista, kunhan vain joku kirjoittaisi, Neptune jatkoi ja painoi lähetä -nappulaa.

"Mitä tinä eet ätti?" Carla kysyi vaappuen tietokonepöydän ääreen. 
"Etkö sinä jaksanutkaan nukkua?" Neptune kysyi ja pörrötti Carlan hiuksia.
"Äiti juttelee toisten äitien kanssa netissä", Neptune jatkoi ja hymyili. 

"Katsos, äiti on saanut viestin joltakin Naomilta", Neptune hihkaisi kuullessaan viestin merkkiäänen.
- Hei, Olen Naomi Wales. Olen kolmen lapsen kotiäiti San Myshunosta. Voit jutella minulle, jos tuntuu siltä. :), nainen kirjoitti. 
- Tottakai haluan jutella. Minä olen, sanotaanko PlanetMom, Oasis Springsistä ja olen kahden lapsen kotiäiti, Neptune vastasi.

Neptune ei halunnut käyttää omaa nimeään sivustolla, sillä hän ei voinut tietää varmaksi, kenen kanssa hän jutteli. Neptunesta se tuntui hiukan epäreilulta, mutta hän teki sen vain suojellakseen perhettään. 

- Mahtavaa, hei vaan sinullekin PlanetMom! :) Oletko ajatellut hankkia lisää lapsia? Naomi kirjoitti hymyillen. 
- Ei, en ole. Kahdessa on aivan riittävästi minulle, Neptune vastasi takaisin.

- Aivan, tottakai lapsissa on oma huolehtimisensa, mutta myös omat ilonsa, Naomi vastasi ja lisäsi:
- Anteeksi, kun kirjoitan hitaasti. Minulla on keittiöhanskat käsissäni tiskaamisen jäljiltä. :D

- Tässä on kuva minusta viimeisillään raskaana. Odotan neljättä lastamme saapuvaksi innolla. Kotiäitiys on ollut minullekin rankka kokemus, mutta on mahtavaa jakaa kokemuksia jonkun kanssa. Olisi hauskaa tavatakin joku päivä, Naomi kirjoitti.
- Tottakai, kunhan vain ehdimme! Neptune vastasi takaisin ja sulki koneensa. Hänestä tuntui viimein, ettei hän ollut yksin kotiäitiytensä kanssa.

Neptune nosti Amalian syliinsä hymyillen.
"Äiti on tainnut saada uuden ystävän", Neptune leperteli.

---
Päästään taas suunnilleen normipituisiin osiin! Kiire (tai siis.. Skyrimin pelaaminen) hellittää hetkeksi ja olen löytänyt rakosen jatkaa siitä, mihin jäätiin. Kukahan mahtaa olla mysteerinen Naomi? Mitä olette mieltä pienoisista?