Osa 20: Satuprinssiä ei ollutkaan

"No, miten sen Fardasten likan kanssa sujuu? Oletteko lähentyneet hyviksikin ystäviksi?" Jemina kysyi silmät kiiluen onnesta. 
"Juoksin heti oitis metsältä kotiin, kun kuulin, että olet onnistunut tutustumaan häneen", Jemina jatkoi. 
Victor ei vastannnut heti ja hänen kasvoillaan häilyi huolestunut ilme. 

"No, minä tuota...", Victor mutisi ja katseli kengänkärkiään. Hän ei halunnut myöntää ääneen ihastuneensa serkkupuoleensa toden teolla. 
"Kakista nyt ulos jo!" Jemina komensi ja hykerteli naurusta. 
"Ymmärsin kai sanan liehittele hiukan väärin...", Victor huokaisi ja puri huultaan. Hän tiesi, että äiti suuttuisi. 

"Ymmärsit väärin?!" Jemina henkäisi ja otti askeleen taaksepäin. 
"No, minä tuota tavallaan sain hänet rakastumaan itseeni", Victor mumisi yrittäen rauhoitella äitiään. 

Jemina hautasi kasvot käsiinsä ja henkäisi syvään.
"Me suunnittelimme tätä kostoa isäsi kanssa niin kauan, ja mitä sinä olet saanut aikaan kostomme hyväksi? Olet vain sotkenut tunteesi tähän ja pilannut kaiken...", Jemina vaikersi Victorin katsellessa vaikeana vieressä.  

"Minä en valinnut syntyä tällaiseen perheeseen saati tulla osaksi teidän kostoanne!" Victor huomautti, mutta turhaan. 
"Sinä tiedät Victor Gunivir Fardas varsin hyvin kenen mukaan olet saanut nimesi ja kuka edelleen viruu kellarissa lipastoksi muutettuna! Älä häpäise sukusi nimeä vaan toimi. Toimi niin kuin oikean De Vourin kuuluisi!" Jemina äyskähti.

"Mitä isäsi sanoisi, jos hän saisi tietää, ettet toimi suunnitelman mukaan?" Jemina huokaisi ja katseli kaukaisuuteen. Victor laski katseensa lattiaan ja nieli kiukkunsa. 
"Anteeksi äiti. Minä teen niin kuin olet käskenytkin. Vapautan isoisäni hänen vuosia kestäneestä vankilastaan. Toimin niin, kuin kunnon De Vourin kuuluisikin", Victor vastasi.

Victorin onneksi hänen ja Moonin suhde syveni seuraavien viikkojen kuluessa aivan uudelle tasolle. Victoria tosin satutti katsoa, kun Moon alkoi luottaa häneen ja täten myös alkoi jakaa elämästään arempia asioita. 

"Sinulla oli jotakin asiaa?" Victor kysyi nojatessaan puiseen puutarhapöytään. 
"Kuulostit jotenkin yksinäiseltä puhelimessa", Victor jatkoi ja tarkasteli Moonin kasvoja aidosti huolestuneena.

"Ehei", Moon naurahti ja jatkoi: "Neptune vain härnäsi minua, kun yritin puhua kanssasi."
"Halusin vain kysyä, josko lähtisit kanssani romantiikkafestareille. Kun tämä meidän suhteemme, no... Voisin kai sanoa että on tyttöystävän oikeus päästä sinne", Moon hymyili.
- Suhdepa hyvinkin, Victor ajatteli ja hänen vatsansa pohjassa muljahti.
"Niinhän se taitaa olla, rakkaani", Victor sanoi ääneen.

Victor taikoi kasvoilleen takaisin perinteisen viettelevän ilmeensä ja jatkoi:
"Lupaat minulle, että vietämme ikimuistoisen illan aivan kahdestaan."
"Minä lupaan", Moon kihersi. 

Ja niin nuoret suuntasivat kaupunkiin rantautuneille romantiikkafestareille. Victor halusi nauttia juhlasta täysin rinnoin, sillä hän tiesi, ettei Moon tulisi antamaan hänelle ikinä anteeksi. Victor olikin päättänyt tehdä festareista Moonille ikimuistoiset.

Festariohjelmaan kuului terälehtien heittelyn lisäksi harvinaisen kirsikankukkateen juominen. Moonille teessä ei ollut mitään ihmeellistä, sillä hän oli nähnyt teen aiheuttaman hohtoefektin aiemminkin luonnossa, nimittäin Arthurissa. Victorille tee ei pahemmin maistunut, sillä poikaparka joutui kakomaan sen miltei heti ylös pahan maun vuoksi. 

Festareiden yksi tavatuimmista henkilöistä oli kauempana alueella majaileva romantiikkaguru. Moon innostui gurun näkemisestä niin, että hän usutti pahaa-aavistamattoman Victorin tämän puheille. Victor ei olisi halunnut paljastaa suunnitelmiaan selvännäkijän kautta, mutta Moonin hengittäessä niskaan hänellä ei ollut muuta vaihtoehtoa.
"He-hei...", Victor aloitti epävarmasti.
"Hyvää iltaa nuorukainen. Mitä haluat kuulla?" vanha rouva kysyi hymyillen.

"Noh, tuota... en minä oikein tiedä", Victor mumisi. 
"Kysy, miltä meidän tulevaisuutemme näyttää", Moon supisi.
"Miten, minä ja tuo... tuota tullaan niinkun tulevaisuudessa olemaan?" Victor yritti. 
Romantiikkaguru tarkkaili hetken hermostuneen oloista nuorukaista ja hymyili tälle takaisin lämpimästi.

"Rakkauden näet vierellä seisoo,

Silmiin kohtaloaan tuijottaa.

Ei laula suvi ongelman löytää,

Tyttö kohta murjottaa.

Vaan valoiseen punan kätkeytyy sala,

Joka teidät yhteen

Tai erilleen työntää.

Vannottu on rikkomaton vala,

Sydämestä vastauksen löytää."

"Sepäs kuulosti romanttiselta", Moon henkäisi ja siemaili hakemaansa teetä. 

"Ethän sinä edes kuunnellut, mitä tuo rouva kertoi", Victor naurahti väkinäisesti ja oli samalla kiitollinen, ettei Moon kuullut muuta, kuin viimeisen lauseen.

"En niin, mutta sen kuulin, että sydämestä voi löytää vastauksen", Moon hymyili.

"Niin tietenkin, ja vain sinä mahdut sydämeeni", Victor lirkutteli tuntien romantiikkagurun katseen selässään. Victor tiesi mitä gurun sanat tarkoittivat, vähän liiankin hyvin. Hän tiesi, että valinta Moonin sekä Gunivirin välillä tulisi olemaan vaikea.

Moonista oli vain niin vaikea päästää irti. Victor tiesi osan viehätyksestään johtuvan hänen isoisältä perimistä geeneistään, jotka edesauttoivat muiden viehättymistä De Vourin suvun jäsenistä. 

"Sinä olet vain niin ihana Victor", Moon henkäisi.

"Sinä olet", Victor vastasi takaisin täydestä sydämestään.

"Ethän sinä koskaan satuttaisi minua?" Moon kysyi yllättäen.

Victorin teki mieli kavahtaa taaksepäin ja juosta pois. Hän oli hirviö, eikä mikään rakastava poikaystävä.

"En koskaan", Victor vastasi nieleskellen.

***

Pian tuli aika Victorinkin jalkautua kotiin. Hän saapui kotipihaansa virne naamallaan, mutta hänen hymynsä pyyhki pois mies, joka seisoi heidän etupihallaan. 

"Missäs sinä olet luurannut?", Hamza kysyi ja kurtisti kulmiaan.

"Festareilla", Victor kohautti olkiaan. 

"Älä viitsi isä näyttää tuolta. Olin tekemässä tuttavuutta sen Fardaksen kanssa", Victor puolustautui ennen kuin Hamza avasi suunsa.

"Me olemme äitisi kanssa tehneet kovasti töitä tämän suunnitelman jatkumiseksi. Älä taistele vastaan, tai sinulle käy niin kuin Rohille kävi aikoinaan", Hamza jylähti ja sysäsi Victorin sisälle.

"Kun aamu koittaa, menet Fardaksille käymään ja teet niin kuin on sovittu."

Seuraavana aamuna Moon saikin puhelun Victorilta, joka halusi kovasti tutustua Fardaksiin paremmin. Victor ehdotti, josko hän tulisi käymään ja piipahtaisi juomassa kupposen kahvia. Moon oli ehdotuksesta onnensa kukkuloilla ja lupasi laittaa isiensä kanssa pöydän koreaksi Victoria varten.

"Hei Victor!" Moon huikkasi ovelta ja viittoi poikaystäväänsä sisälle.

"Saanko tulla sisään?" Victor kysyi hiukan ujostellen ja katsellen pihan pientä lammikkoa. 

"Tule ihmeessä sisään, Bob ja isä odottavatkin keittiössä", Moon naurahti ja näytti tietä keittiöön. Victor hymyili kiitollisena kutsusta.

Moon ohjasi Victorin pöydän ääreen. Arthur kuuli askeleet eteisestä ja riensi nuorten seuraksi keittiönpöydän ääreen. 

"Hei, sinun täytyy olla Victor. Minä olen Arthur, Moonin isä", Arthur esittäytyi hymyillen.

"Joo, hei", Victor hymähti hiukan kiusaantuneena. 

"Ja tuolla on Bob, Arthurin aviomies", Moon hymyili ja nyökkäsi Bobin suuntaan, joka heilautti kättä tervehdykseksi.

"Mikäs teidät sai näin nopeasti rakastumaan toisiinne?" Arthur kysyi kiusoitellen. 

"Tyttäresi on vain niin uniikki ja kaunis olento", Victor vastasi Moonia katsellen. 

"Aivan", Arthur nyökkäsi ja jatkoi: "Olet kovin tutun näköinen, olemmeko tavanneet jossain aiemmin?" 

"En usko että olemme", Victor hymyili vaivaantuneesti.

"Isä älähän nyt suorastaan hiillosta Victoria, hän on luotettavampi kuin uskotkaan", Moon hyssytteli.

"Pitäähän sitä isän pitää tyttäristään huolta", Arthur vastasi. 

"Siitä puheen ollen Moon, haluan lahjoittaa tämän mekon sinulle. Se on kiertänyt suvussamme perijältä toiselle", Arthur jatkoi ja ojensi vihreän palan kangasta tyttärelleen.

Moon nappasi mekon käsiinsä ja nousi hetkeksi pöydästä ja suuntasi vessaan vaihtamaan sen päälleen.

"Haluan antaa tämän sinulle, jotta muistat kuka olet. Jotta muistat, kenen sukuun olet syntynyt", Arthur selitti kyynel silmäkulmassa.

"Voi kiitos isä! Tämä on kaunein mekko, jonka olen koskaan nähnyt", Moon henkäisi. Victor katseli mekkoseremoniaa sivummalta miettien miten suuri ja mahtava Fardasten suku saattoikaan olla.

"Ja sinä olet kaunein neito, jonka olen koskaan nähnyt", Victor kuiskasi Moonille, joka punehtui korvia myöten. 

"Voi kiitos. Meidän sukumme maine ja historia ovat niin tärkeitä minulle", Moon vastasi. 

"Niin, jokaisella on tehtävänsä sukunsa lenkkinä", Victor nyökytteli. Arthur pyöritteli silmiään ja siirtyi samalla keittiön puolelle tarjoamaan nuorille kakkua. 

Moon riensi kertomaan uudesta mekostaan ystävilleen ja poimikin täten puhelimen käteensä ja suuntasi kohti yläkertaa. Moonin kääntäessä katseensa puhelimeen Victor tiesi, että olisi hänen aikansa toimia. Victor uskoi, että hän kykenisi tainnuttamaan Arthurin sekä Neptunen ja pakenemaan kellariin ennen kuin Moon palaisi.  (Bob oli tässä välissä ehtinyt lähteä jo töihin.)

Victoria oli koulutettu vuosien ajan tähän tehtävään, joten hän tiesi tarkalleen mitä hänen pitäisi tehdä. Victorin voimat olivat kehittyneet jokaisen tuutorointikerran jälkeen, jonka hän oli viettänyt äitinsä kanssa. Niinpä Arthur ei ehtinyt nostaa ottamaansa juustomakaroonia tiskiä pidemmälle, kun keittiöstä kuului kolahdus.

Arthurin vajottua lattialle Victor siirtyi salamannopeasti lepakon muodossa olohuoneeseen. Hänen sydäntään särki kajota Moonin siskoon, mutta hän tiesi, että Neptune yrittäisi estää häntä, jos häntä ei poistettaisi pelistä. 

Ja niin myös olohuoneesta kuului kolahdus ja Neptune vajosi lattialle. Victor hengitti raskaasti, sillä voimien käyttäminen oli raskasta hänen hyvälle luonnolleen. Hän oli kuitenkin päättänyt jatkaa tehtävänsä loppuun, hinnalla millä hyvänsä. Victorin hengitys ei kuitenkaan enää tasaantunut, vaan hän tunsi kuinka pimeä voima otti valtaa hänen sielustaan. Victoria nauratti. Hän halusi vain nauraa ja repiä kaiken Fardaksille kuuluvan palasiksi suurilla voimillaan. Hän halusi tuhota suvun viimeiseen polveen ja perijättäreen, joka käveli hänen takanaan.

Moon ei ollut uskoa silmiään palatessaan keittiöön.
"Kuka sinä olet ja mitä sinä olet tehnyt isälleni?!" Moon kivahti ja pälyili olohuoneeseen. 
"Mitä sinä olet tehnyt siskolleni?!" Moon kivahti kyyneleet silmissä.
Victor vain hymyili ja katsoi Moonia hullunkiilto mustissa silmissään. 
"Etkö sinä tunne minua?" Victor kysyi maireasti ja paljasti torahampaansa.

Moon kalpeni Victorin äänen kuullessaan ja kavahti askeleen taaksepäin. 
"Victor? Kuinka sinä saatoit tehdä tämän minulle?" Moon niiskaisi ja yritti juosta, mutta turhaan. Victor oli naulinnut hänet paikalleen. Moon katsoi kyyneleen täytteisin silmin Victoria, jota hän ei enää tuntenut omakseen. Pian Moonin silmät kuitenkin painuivat kiinni ja hän vaipui uneen keskelle keittiön lattiaa. 

 

Fardakset pois tieltä hoidettuaan Victor muuntautui lepakoksi ja lensi huonosti vartioituun kellariin, missä hän tiesi isoisänsä olevan vankina. Victorin suonissa kiehui voima, jota hän ei ollut ennen kokenut. Gunivirin vankila veti häntä puoleensa huutaen hänen nimeään. Victor tiesi, että Gunivirin vapauttaminen veisi lähes kaikki hänen voimistaan ja se olisi riskialtista, mutta hän ei välittänyt. Tätä varten häntä oli koulutettu. 

Gunivirin vankilasta kuuluva huuto roihautti Victorin sisällä kiehuneen pahan punaisen voiman valloilleen. Sitä mukaa kun Victor päästi voimaa sisältään, imi Gunivirin lipasto sitä itseensä. Victor saattoi tuntea Gunivirin voimistuvan ja rikkovan Venlan päälleen langettamaa kirousta. 

"Poikani, olet tullut vapauttamaan minut", käheä miesääni vastasi kaltereiden takaa. 
"Ei, isoisä. Roh on kuollut. Minä olen hänen poikansa ja jatkan hänen tehtäväänsä", Victor vastasi ja yritti pysyä pystyssä. Victor tunsi kuinka Gunivirin läsnäolo kulutti hänen viimeisiä elinvoimiaan.  

 
---

Victorin motiiveja ei tarvinnut jäädä pitkäksi aikaa pohtimaan. Kuinka käy heikentyneen Victorin? Entä Arthurin, Moonin ja Neptunen? Pääseekö Gunivir toteuttamaan aikeensa Fardasten tuhoamisesta?