Osa 19: Kyseenalainen romanssi

Aikaa kului ja Bobin sekä Arthurin välinen suhde syveni vakavaksi seurustelusuhteeksi. Miehet olivat onnensa kukkuloilla löydettyään vihdoin tasapainoisen suhteen. Onni hallitsi Fardasten perheen arkipäiviä ja lapset saivatkin Bobista kaivatun vahvikkeen isänsä rinnalle. 

Arkipäiviä häiritsi kuitenkin Bobin ex-vaimo Eliza, joka jaksoi tunkea nenänsä Fardasten asioihin tämän tästä. Eliza ei kuitenkaan onnistunut rikkomaan Bobin ja Arthurin välejä, vaikka kuinka yritti.

Arthurin ja Bobin suhde sen sijaan vain vahveni päivä päivältä siihen pisteeseen asti, että Bob uskaltautui pyytämään Arthuria miehekseen. Arthur oli kosinnasta hiukan häkeltynyt, sillä hän oli ollut kihloissa jo kahdesti ennen Bobin kanssa kihlautumista.
"No, mitä tuumit? Mennäänkö naimisiin?" Bob hymyili pidellen sormusta esillä.

"Minä... Tämä on... ihanaa! Mennään vain!" Arthur henkäisi ja levitteli käsiään häkeltyneenä. Hän ei ollut odottanut, että Bob haluaisi naimisiin hänen kanssaan Elizasta ottamansa eron jälkeen. 
"Minä jo pelkäsin, ettet suostuisi, kun olit niin kauan hiljaa", Bob naurahti.

"Ehei, tämä vain saa tunteet pintaan. Luulin, etten pääsisi koskaan naimisiin asti", Arthur vastasi ja pyyhki silmäkulmaansa. Bob halasi häntä tiukasti ja vakuutteli, että tämä pääsisi aivan varmasti alttarille asti. 

Tulevia häitä järjestellessä ehdittiin viettää kahdet syntymäpäivät, joiden aikana Bobin kokkaustaidot pääsivät hyvään käyttöön. Arthur sai jälleen katsella haikeana lastensa kasvua lapsista teini-ikäisiksi.

Neptunesta kasvoi goottihenkinen nuori neitokainen, jonka elämäntavoitteena on moniosaajan titteli. Kaksi nykyistä piirrettä hänellä ovat musiikin ystävä sekä kulinaristi.

Moon puolestaan noudattaa vaihtelevaa vintage-tyyliä ja hänellä on elämäntavoitteenaan tulla mestarikokiksi. Piirteiltään hän on siisti ja mustasukkainen.

Ja pian saapuikin kauan odotettu hääpäivä. Häitä oli järjestelty jo monta kuukautta etukäteen, vaikkakin häävieraita ei ollut kutsuttu paikalle montaakaan.
"Noniin kultaseni, älähän nyt karkaa minnekkään niin pääset vihdoin naimisiin", Bob vitsaili ja lähti viemään tulevaa aviomiestään hääpaikalle. Fardasten perinteitä kunnioittaen häät olivat Arthurin suunnittelemat, mutta Bob oli auttanut suunnittelemaan ruokamenun pitopalvelijalle. 

Bob tunsi perhosten lepattavan vatsassaan, kun hän seisoi alttarilla odottamassa Arthuria ja tätä saattavaa Lilyä. Bob ei ollut ollut kovinkaan jännittynyt hänen ja Elizan häissä, vaikkakin nekin häät olivat olleet onnellinen tapahtuma. Elizan ja Bobin avioliitto oli vain kuivunut kasaan heidän erilaisuutensa takia.

Arthur asteli myös kohti alttaria vatsanpohja kipristellen. Hän oli ajatellut, ettei epäonnistuneiden parisuhteiden jälkeen tulisi enää mahdollisuutta mennä naimisiin. Toisin kuitenkin kävi, mistä Arthur oli hyvin onnellinen. Hän oli myös onnellinen siitä, että hän menisi naimisiin Bobin eikä kenenkään muun kanssa.

Arthur oli hiukan suruissaan siitä, että Venla ja Mathaias eivät olleet todistamassa hänen avioitumistaan. Mathaias kun oli ollut kovin innoissaan Arthurin ja Aadan kihlautumisesta. Dorakaan ei ollut päässyt paikalle arkikiireidensä takia, Rohista puhumattakaan. Seremonia suoritettiin joka tapauksessa Moonin, Neptunen ja Lilyn läsnäollessa. Eikä Arthur olisi voinut olla onnellisempi.

Vastoin kaikkia odotuksia Arthur ja Bob saivat toisensa ilotulitusten räiskyessä taustalla.  

Avioitumisen jälkeen järjestetty ilotulitus ihmetytti häävieraita ja ihastutti hääpariakin. Arthur ja Bob olivat sopineet, että Bob saisi pitää sukunimensä avioitumisesta huolimatta, sillä se sopi Bobille paremmin. Bob sai kuitenkin nyt virallisesti hoidettavakseen Moonin ja Neptunen huoltajan roolin sen siirryttyä Villeltä hänelle.

Häiden jälkimaininkeihin kuului hääkakun nauttiminen sekä baaritiskiltä saatavien juomien nauttiminen. 

Bobin jäätyä pysyvästi Fardaksille kasvoivat myös heidän tulonsa. Tulojen myötä oli myös mahdollista remontoida ennen niin pientä kotia isommaksi ja nelihenkisen perheen tarpeita paremmin palvelevaksi. 

***

"Oletko kuullut, että siinä yökerhossa, jossa kävimme toissapäivänä järjestetään bileet ensi viikolla?" Neptune kysyi istuessaan katselemassa televisiota.
"Miksiköhän sinä sinne haluat?" Moon tivasi virnuillen.
"No, olen kuullut, että siellä liikuskelee eräs hyvännäköinen poika", Neptune vastasi hiukan punastellen. 

Keskustelu yökerhosta jatkui vielä heidän viimeistellessään iltapalaansa. 
"Sinun on pakko lähteä minun mukaani, viihtyisit varmasti", Neptune tiukkasi. 
"No hyvä on, mennään vain", Moon naurahti hiukan vastahakoisesti. Hän oli mennyt lupaamaan, että juhlisi ystäviensä kanssa seuraavalla viikolla, mutta juhlia pystyi aina siirtämään. Neptunella ja hänellä kun oli tapana käydä ulkona yhdessä narraamassa miehiä itselleen.

"Millainen tämä herrasmies sitten oikeastaan on?" Moon kysyi kiinnostuneena.
"No... hänellä on ruskeat kiharat hiukset ja hänellä on vähän hiphopahtava tyyli", Neptune kihersi ja pyöritteli hiuksiaan sormiensa välissä. 

"Kiitos sisko, että lähdet, vaikka sinulla olisi ollut muutakin menoa", Neptune henkäisi ja halasi Moonia. 
"Tiedä vaikka sinullekin löydettäisiin sieltä joku", Neptune jatkoi ja virnisti. 
"Äsh, minä en halua vielä asettua aloilleni", Moon naurahti. Hänet kun tavattiin tuntea eräänlaisena miehennielijänä lähikuppiloiden yöelämässä.

"Mitäs täällä kohistaan?" Arthur kysyi ja asteli alas portaita vihreässä mekossaan. Moon ja Neptune tuijottivat isänsä mekkoa hieman kysyvinä, mutteivät vastanneet mitään.
"Pojistako täällä juoruillaan? Minulla olisi itseasiassa asiaa-", Arthur aloitti, mutta hänet keskeytettiin.

"Katso nyt kuinka söpö se on, se päivitti juuri kuvan Simstagramiin. Mä en kestä!" Neptune hihkaisi ja sysäsi luurinsa miltei Moonin naamaan kiinni. Arthur yritti jatkaa keskustelua mekosta ja Fardasten historiasta sekä perijän valinnasta, mutta turhaan. Ruskeatukkainen hurmuri tuntui vievän kaiken huomion itseensä.

"No, saitko kerrottua tulevalle perijälle hänen roolistaan?" Bob kysyi nähdessään Arthurin kävelevän olohuoneeseen.
"En saanut, heitä ei olisi voinut vähemmän kiinnostaa sukumme historia. Isä osasi hoitaa tiedon siirtämisen ammattimaisesti, mutta katso nyt minua. Juoksentelen täällä mekko päällä, eikä kukaan huomaa", Arthur nyrpisteli.

"Kyllä he ennen pitkää tokenevat ihastuksistaan, sinun tulee vain odottaa oikeaa hetkeä", Bob lohdutti. 
"Niinhän se taitaa olla", Arthur huokaisi.
"Haluatko, että minä yritän puhua heille myöhemmin?" Bob kysyi ja Arthur myöntyi. Hänen mielestään sillä ei ollut väliä, mistä nuoret tiedon kuulisivat, kunhan se menisi perille. 

Mutta seuraavina päivinä ei Arthur Moonia ja Neptunea tavoittanut. Nuoret nimittäin suuntasivat puhumaansa yökerhoiltaan sen kummempia vanhemmilleen selittelemättä ja jatkoivat kiertelyään lukuisina iltoina viikoissa.

Bileissä koettiin myös hauskuuden lisäksi pettymyksiä, kun Neptunen piirittämä tummatukkainen komistus paljastuikin miltei keski-ikäiseksi kiekonkääntäjäksi. Pettymykset eivät kuitenkaan nuorten naisten hauskanpitoa haitanneet, sillä lähikaupungeissa riitti miehiä vaikka muille jaettavaksi asti.

"En voi käsittää, että se olikin niin vanha", Neptune päivitteli vielä heidän saapuessaan kotiin keskellä yötä. 
"Mutta sinä olet niin kaunis, että saat ihan kenet tahansa. Mutta olihan hän nyt iiihan liian vanha sinulle", Moon naureskeli ja selaili samalla seuranhakusovelluksiaan, joissa hänelle oli tullut jo muutama treffipyyntö.

Seuraavana aamuna Arthur otti kaksi väsynyttä teiniä puhutteluunsa. 
"Yritin kertoa teille jo aikaisemmin, että meidän suvullamme on ollut tapana valita perijä, joka perii talon ja jatkaa sukua", Arthur aloitti.
"Nyt kun alatte jo olla siinä iässä, että otatte vastuuta omista tekosistanne, olen päättänyt suvun edellisenä perijänä luovuttaa tehtävän eteenpäin ja kertoa teille hieman sukumme tarinasta", hän jatkoi.

Ja niin Arthur kertoi Moonille ja Neptunelle siitä, kuinka Mathaias oli matkannut aikakoneella nykyaikaan. Hän kertoi myös heidän sukunsa geeneistä ja niihin liittyvistä vaaroista sekä heidän voimiaan havittelevista De Voureista. Arthurin rintaa puristi, kun hän lisäsi tarinaan myös veljensä Rohin tapauksen ja sen, ettei Roh koskaan palannut. 
"No jopas siinä on muistettavaa", Neptune tokaisi käsiään levitellen.

"Sinun ei onneksi sitä tarvitse muistaa, sillä arpaonni suosii tällä kertaa Moonia", Arthur vastasi hiljaa. 
"Oih, pääsen naimaan unelmieni prinssin, tai kaksikin", Moon naurahti.
"Ethän sinä sitä pestiä voi tuolle antaa, eihän hän edes osaa asettua aloilleen!" Neptune henkäisi ja Arthur katsoi Moonia totisena sanoessaan, että tämän pitäisi ottaa pesti vakavasti.

Mutta Moonia ei perijättären roolikaan saanut asettumaan aloilleen, sillä vaihtuvina kuukausina hän vaihtoi poikaystävää kuin sukkaa. Seurustelukumppaneihin kuului muun muassa Hugo Villareal, joka ei loppujen lopuksi ollut ollenkaan Moonin mieleen.

Saman kohtalon kokivat muutkin Moonin pyörittämät miehet kuten Joni Helenius, joka oli kovin rakastunut Mooniin, mutta Moon ei puolestaan halunnut sitoutua liian nopeasti. 

Nähtiinpä Moon jopa tanssittavan naispuolisia ehdokkaitakin sekä vaihtavan pusuja varattujen keski-ikäisten miesten kanssa. Neptunea kauhistutti katsella vierestä siskonsa toimintaa, mutta hän ei kuitenkaan mennyt arvostelemaan tapaa, jolla Moon vaihtoi kumppaneita. Neptune kuitenkin piti huolen siskostaan ettei tämä joutuisi kenen tahansa luokse yöksi.

Eräänä iltana Neptune kuuli parempia uutisia siskonsa taholta. 
"Et kyllä usko, mutta minä taidan olla vallan ihastunut", Moon henkäisi syödessään muroja. 
"Hetkellisesti ihastunut vai asettumassa aloillesi?" Neptune kysyi naurahtaen ja lusikoi salaattinsa jämiä. 
"Vallan rakastunut, odota kun kuulet tämän", Moon säteili ja alkoi kertoa:

"Menin kirjastoon toissapäivänä palauttamaan historian kurssin kirjaa ja näin tietokoneella aivan ihanan ilmestyksen. Hänellä oli punaiset lyhyet hiukset ja sysitummat silmät. En saanut katsettani irti hänestä", Moon selitti tohkeissaan.

"Ja tämä hurmuri, Victor El Majbouri nimeltään, nousi ylös ja minut huomatessaan heitti yläfemmat. Kummallista, eikö? Mutta samalla niin outoa ja ihanaa. Hän kertoi muuttaneensa Willow Creekiin jonkin aikaa sitten ja pyysi josko minä voisin näyttää hänelle paikkoja", Moon jatkoi.

"Ja me vietimme koko illan ja yön kierrellen ympäri Windenburgia. Vierailimme Kammoisten kartanossa ja eksyilimme sen sokkeloon. Hän ei saanut silmiään irti minusta ja meillä synkkasi niin hyvin. Hän on minun ikäisenikin", Moon henkäisi.

Neptune näytti hiukan epäilevältä kuunnellessaan Moonin tarinaa.
"Oletko varma että tämä Victor haluaa varmasti olla kanssasi?" Neptune kysyi kulmiaan kohotellen. 
"Olen täysin varma, anna minä jatkan tarinani loppuun!" Moon naurahti hymyillen.

"Näimme taas eilen illalla ja istuimme lähekkäin puiston penkillä. Hän tuoksuikin niin hyvältä", Moon hymyili onnensa kukkuloilla.

"Hän jopa kutitti minua kiusallaan, jotta saisi minut nauramaan. Ja sitten me vain halailimme koko illan. En olisi halunnut päästää hänestä koskaan irti", Moon jatkoi.

"Kuulostaa lupaavalta", Neptune myönsi ja tunsi samalla suurta helpotusta siitä, että hänen siskonsa olisi asettumassa aloilleen.
"Älä kuitenkaan anna sydäntäsi Victorille niin helposti, anna virran viedä", Neptune jatkoi neuvomistaan ja Moon kikatti punastellen.

"Älä vain sano, että olet jo menettänyt sydämesi sille retkulle", Neptune huokaisi.
"Vahingossa annoin sen hänelle", Moon totesi ja peitti punaisen naamansa. 

***

Samaan aikaan Willow Creekissä Victor istui mukavasti nojatuolissaan ja mietti, josko hänen pitäisi soittaa ja päivittää tilanteensa eteenpäin. Hän näppäili tutun numeron luuriinsa ja nosti sen korvalleen hiukan raskain sydämin:
"Hei. Kyllä, olen päässyt lähelle häntä ja jatkan liehittelyä. Kaikki on hyvin ja etenen suunnitelman mukaisesti."

---
Tulipas tästä pitkä osa... Hupsista. Mutta pääsettekin pohtimaan kuka on Victor ja mikä on hänen motiivinsa?