Osa 10: Synttäreitä synttäreiden perään

- Huomioita osasta: 
Aika menee nopeasti Fardasten perheessä, mikä tarkoittaa sitä, että tässä osassa mennä pyyhkäistään vuosi jos toinenkin. Pitäkää tiukasti hatuistanne kiinni, sillä nyt mennään ja lujaa! 

---

Kaikesta pahasta huolimatta Fardasten arki lähti rullaamaan suhteellisen normaalisti De Vourin kukistamisen jälkeen. Venlan ruokahalu vain kasvoi raskauden myötä ja Mathaias jälleenrakensi suhdettaan vaimoonsa ja perheeseensä muistinmenetyksen jälkeen. 

Mathaias keksi itselleen uuden harrastuksen maalaamisen parista oleillessaan työttömänä. Hän oli yrittänyt hakea töitä, mutta toistaiseksi ei ollut lykästänyt. Vaikkei Mat osannutkaan maalata kovin hyvin, halusi hän ilahduttaa Venlaa maalaamalla heistä muotokuvan, josta tuli erittäin sympaattinen. 

Dora ja Arthur palasivat myös arkeen ja pelasivat tietokoneillaan aina kun silmä vältti. Lapsokaiset olivatkin parempia teknologian käyttäjiä, kuin vanhempansa ja Mathaias saikin ihmetellä lastensa ruuduilla pyöriviä pelejä. 

Venlan raskaus jatkui päivä päivältä pidemmälle, eikä nainen voinut olla ajattelematta, miltä tuleva lapsi näyttäisi. Hän saattoi vain toivoa parasta ja pelätä pahinta, nimittäin sitä, että lapsesta tulisi valkoinen. 

Eräänä aamuna asiat alkoivat kuitenkin mennä pieleen. Arthur tunsi päässään ilkeää jyskytystä, ikään kuin joku olisi hakannut hänen kalloaan halki sisältä käsin. 
"Isä, minun päätäni särkee...", Arthur valitteli. 
"Sinä olet varmaan vilustunut", Mathaias hymähti ja jatkoi: 
"Juo appelsiinimehua ja mene lepäämään, niin katsotaan, jos olosi helpottuisi." 

Arthur ei kuitenkaan kuunnellut isäänsä, vaan nukkumisen sijaan meni leikkimään puuhapöydällään. Piirtämisestä ei kuitenkaan tullut mitään, kun Arthurin pään sisällä marssi lauma kolistelevia menninkäisiä. Viimein pieni poika luovutti ja meni makuulle. 

Olohuoneen puolella Mathaiaskin huomasi itsessään jotakin erikoista. Mathaiaksesta tuntui, kuin hänen surisevan päänsä ympärillä olisi lennellyt tähtiä.

Mathaias ei ehtinyt miettiä tähtösiään kovin kauan, sillä Arthurin huoneesta alkoi kuulua uhkaavaa rätinää. Arthurin rakastama tiedepöytä oli syttynyt yksinään tuleen sillä aikaa, kun Arthur oli nukkumassa. Mathaias ryntäsi huoneeseen ja hääti Arthurin pois tulen ulottuvilta. Tähdistä huolimatta Mathaias onnistui pelastamaan poikansa ja sammuttamaan tulipalon.  

Kauhusta jäykistyneet kireät perheenjäsenet olivat löytäneet tiensä ulos turvaan, joten kukaan ei onneksi vahingoittunut tulipalossa. Venla oli hiukan huolissaan epäonnisista sattumista, sillä ne olivat vahvasti kytköksissä siihen faktaan, että hänen sisällään kantamansa lapsi syntyisi pian. 

Kolmannen lapsen syntymä tulikin paljon nopeammin, kuin Venla osasi odottaa. Venla ei viitsinyt herättää Mathaiasta lähtiessään sairaalaan synnyttämään, vaan palasi aamulla sikeästi nukkuvan lapsosen kanssa. Violetin ihonvärin perinyt alienpoika sai nimekseen Roh* Fardas. Pojan ihonväri oli suuri helpotus Venlalle, sillä X-suvun geeniperimällä lapsesta tulisi vähemmän todennäköisesti isänsä kaltainen. 

* [Rohin lausumisasu on Ruu]

Rohin tulon myötä Fardasten talo laajeni jälleen. Mathaias ja Venla tekivät päätöksen, että lapset siirrettäisiin yläkertaan, jotta talon ilme yhtenäistyisi. Keittiön pöytä sai vihdoin oman tilansa ja siirtyi portaiden tieltä.

Fardasten perhe otti uuden tulokkaan vastaan avosylin. Arthurille ja Doralle ei kerrottu, että Rohilla oli eri isä, joten lapsoset ottivat pikkuveljensä vastaan suurella innolla. Venla puolestaan oli hiukan varpaillaan Rohin suhteen ja seuraili, ettei vauva aiheuttanut enää uusia sairastumisia tai tulipaloja.

Mathaiaskin pääsi vaihtamaan kakkavaippoja ja syöttämään pikku Rohia tuttipullosta. Hoitotuokiot eivät kuitenkaan sujuneet aina mutkitta, sillä Mathaiaksesta tuntui, että vilustumiset iskivät häneen hanakammin, kun hän oleskeli vauvan lähettyvillä. Mathaias ajatteli, että vilustumiset olivat vain sen syytä, että hän oli kohta liki keski-ikäinen. 

Pian juhlittiinkin Mathaiaksen synttäreitä ja sitä, että mies pääsisi pian vanhojen pappojen kerhoon.

Mathaias ei kuitenkaan ollut ainoa, joka pääsi puhaltelemaan synttärikynttilöitä, nimittäin Roh varttui vaippahoususta lapseksi yhdessä hujauksessa. Venla sai katsella ilolla ja kauhulla Rohin kasvamista, sillä poika oli perinyt isältään punaiset hiukset ja tuimat kulmakarvat. Venlan huojennukseksi Rohin ensimmäiseksi piirteeksi tuli lukutoukka.

Erilaisuudestaan huolimatta Roh tuli hyvin toimeen vanhempien sisarustensa kanssa ja lapsoset katselivatkin usein lastenohjelmia yhdessä televisiosta. Rohin kyvyt aiheuttaa sairauksia tuntuivat ainakin lapsuuden ajaksi kadonneen ja pieni poika sopeutui sukuun, kuin täysin biologinen jäsen. 

Raskauskiloja kerännyt Venla otti puolestaan luurin kauniiseen käteensä ja soitti Tishan kuntosaliseurakseen. Kuntosalilla urheilu oli aluksi naiselle hiukan takkuista, mutta hyvässä seurassa treenatessaan Venla huomasi, että urheilu oli itseasiassa mukavaa. 

Ja kuluneina kuukausina Venla löysikin itsensä treenaamasta kuntosalilla melkein henkihieveriin. Tishakin oli alkujännityksen jälkeen innostunut käymään kuntosalilla ahkerammin, joten Venlalla oli jokin kannustin lähteä salille juoruamaan työpaikkansa asioista.

Venlan laihdutuskuuri sai kuitenkin väistyä nopeasti suklaakakkujen tieltä. Pian Rohin synttäreiden jälkeen juhlittiin Doran synttäreitä ja nuori neiti pääsi astumaan murrosiän pyörteisiin ja teini-ikään.

Dora tuli ihmismuodossa paljon isäänsä, ja alienmuodossaan nuoresta neidistä varttui uniikin näköinen nainen. Doran elämäntavoitteeksi arpoutui Nörttiaivo-tavoite ja toiseksi piirteeksi hän peri äidiltään itsevarmuuden. 

Synttäreiden ohella Fardasten epäonni tulipalojen kanssa jatkui ja Arthurin tiedepöytä syttyi toistamiseen Rohin näppien alla. Roh oli yhtä hämmästynyt tulipalosta kuin muutkin ja Mathaiaksen sammuttaessa paloa, poika piiloutui siskonsa taakse turvaan. 

Monien synttäreiden lisäksi Venla ja Mathaias kokivat muodonmuutoksen. Venlan kuntosalityöskentely tuotti tulosta ja nainen uskaltautui muuttamaan tyyliään lähennellessään keski-ikää. Mathaias puolestaan muutti partatyyliään ja antoi hiustensa hulmuta vapaasti tuulessa. 

Ja kerta kiellon päälle. Arthur ei jäänyt pitkäksi aikaa kaipaamaan palanutta pöytäänsä, sillä hän alkoi olla jo liian iso poika leikkiäkseen sillä. Doran synttäreiden jälkeen popsittiin jälleen täytekakkua Arthurin ikääntymisen kunniaksi. 

Arthurista tulikin komea nuorimies, joka puolestaan peri Venlan piirteitä ihmismuotoonsa. Arthurin elämäntavoitteeksi tuli myös Mathaiaksella ollut sielunkumppani-tavoite ja hänen toiseksi piirteekseen arpoutui mustasukkaisuus. 

---

Tähän päätämme hurjan aikamatkamme. Osa oli todellakin otsikkonsa veroinen, mutta samalla yllättävän arkinen. Seuraavassa osassa pääsemme pohtimaan perijän valintaa ja nuoruuden ihmeitä sekä ihmettelemään, miten Fardasten arki alkaa rullata jälleen. :)