tiistai 10. tammikuuta 2017

Osa 9: Kuinka päästä pois pahasta?

- Sivuhuomioita osasta: Ärsyttävät verhot hilluvat edelleen tyhjällä seinällä.. koska hei! Sehän on muodikasta! (Tai joku ei muistanut poistaa niitä samalla kun poisti ikkunan..)

---

Hieman sekavan puhelun jälkeen meedio nimeltä Hajar riensi auttamaan Venlaa ja hänen perhettään. Venla oli hieman hermostunut miehensä puolesta, joten hän purki hermostuksensa selittämällä tilanteen erittäin sekavasti Hajarille. Hajar lupasi tehdä parhaansa, jotta Mathaias saataisiin kuntoon, muttei luvannut suuria. Hajar oli kuulema erikoistunut vain kuolleiden sielujen kutsumiseen ja karkottamiseen.


Hajarin saapuessa sisälle Mathaias oli tapansa mukaan nukkumassa. Hajar katseli hiljaa nukkuvaa miestä ja totesi Venlalle: 
"Hänen sielunsa on totisesti muualla." Venla vain nyökytteli ja katseli seinää, muistellen De Vourin kanssa vietettyä aikaa, tai siis Mathaiaksen kopion. Hän ei voinut uskoa, että oli langennut miehen virittämään ansaan niin helposti.

Hajarin pyynnöstä Venla poistui huoneesta siksi aikaa, kun nainen arvioisi Mathaiaksen todellisen tilan. 
"Mikä sinun nimesi on? Muistatko missä sinä asut?" Hajar kyseli Mathaiakselta, muttei saanut vastausta. 

"Noniin, jokos Mat on kunnossa?" Venla kysäisi ja porhalsi huoneeseen parin minuutin kuluttua. Hajar katsoi naista hiukan surullisena ja huvittuneenakin.
"Tilanne on paljon pahempi, kuin odotin. Meidän pitää toimia äkkiä, jos haluamme palauttaa varastetun sielun", Hajar totesi tiukasti ja ohjasi Venlan keittiöön. 

Keittiössä hetken keskusteltuaan Hajar ja Venla tulivat yhteisymmärrykseen siitä, että Venlan kyky palauttaa muistia saattaisi toimia yhdistettynä Hajarin sielujen palautusvoimaan karanneen sielun metsästämisessä. He olivat kutsuneet Mathaiaksen seuraansa kokeillakseen, jos heidän suunnitelmansa toimisi. 

Venla painoi sormet ohimoilleen ja keskittyi muistin palauttamiseen samalla, kun Hajar yritti summonoida Mathaiaksen sielun takaisin.

Ja kuinka ollakkaan, Mathaias sai prosessin jälkeen puhetaitonsa ja sielunsa takaisin ja Venla sekä Hajar saivat huokaista helpotuksesta, ainakin toistaiseksi. 
"Mitä.. täällä on tapahtunut? Minun pääni on täynnä tyhjää. Missä Melinda on?" Mathaias tykitti Venlaa kysymyksillä.
Venla sanoi selittävänsä kaiken Mathaiakselle myöhemmin ja patisti miehensä takaisin lepäämään aivomylläkän jälkeen.

Mathaiaksen mentyä lepäämään Hajar jäi vielä iltateelle kiitokseksi hyvästä työstä. Hajarin selaillessa Meediopediaa tietokoneella Venla tuli juttelemaan hänen kanssaan henkimaailmoista ja elämää suuremmista asioista. 
"Onneksi sait Mathaiaksen parannettua", Venla huokaisi hymyillen.
"Niin, Matin osasin hoitaa, mutta tuohon kirottuun vauvamahaan minä en voi vaikuttaa mitenkään", Hajar totesi. 

Hajarin lähdettyä Venla jäi käytävään yksin suuren taakkansa kanssa. Hän saattoi tuntea sisällään olevan pienen elämän kasvavan päivä päivältä. Ajatus pelotti häntä aina vain enemmän ja hän voi pahoin ajatellessaan, että hänen pitäisi kertoa asiasta Mathaiakselle. Venla ei vain tiennyt, että miten.

Seuraavana aamuna Mathaias oli taas entisellään ja viihdytti lapsia keittiössä kertomalla tarinoita muinaisista jättietanoista.

"Ne olivat näääin isoja ja pitivät hurjaa louskutusääntä luikerrellessaan ympäri mummon kasvimaata. Siinä hävisivät mummon salaatit sen siliän tien", Mathaias tarinoi ja elehti käsillään. Doraa tarina ei niinkään kiinnostanut, mutta Arthur kuunteli hyvinkin kiinnostuneena.

"Isä, eihän jättietanoita edes ole olemassa", Dora naurahti. 
"Usko pois, minun planeetallani ne söivät jopa porkkanat ruokapöydästä, kun silmä vältti", Mathaias vakuutti. 

"Isi on ihan hupsu", Dora totesi veljelleen, kun Mathaias siirtyi kylpyhuoneeseen aukomaan ääntään suihkussa. 
"Mutta se sentään puhuu taas", Arthur totesi ja hymyili.
"Niin, on kiva, että isi on tullut takaisin", Dora vastasi.

Mathaiaksen jodlatessa suihkussa, Venla oli kaivanut ylleen vaatekaappinsa suurimmat vaatteet. Hän ei halunnut, että Mathaias saisi vielä selville, että hän oli raskaana. Venla ei ollut vielä valmis kertomaan asiasta, tai siitä, mitä De Vourin kanssa oli tapahtunut.

---

Venlan raskausajan edetessä nainen alkoi käyttää entistä peittävämpiä vaatteita. Hän ei ollut kertonut Mathaiakselle muuta, kuin sen, että Melinda oli palannut takaisin aikakoneella, koska vaara oli ollut ohitse. Hän ei ollut osannut tunnustaa totuutta Mathaiakselle, vaikka oli kuinka yrittänyt.
"Oletko sinä raskaana?" Venlan työkaveri Tisha Bheeda kysyä täräytti Venlan ollessa kylässä.

"Eh.. minä.. tuota..", Venla mutisi.
"Ei se mitään, kyllä meidän pomomme antaa meille äitiyslomaa. Älä siitä huoli", Tisha hymyili ja kertoili omasta äitiyslomastaan.  
"Mutta.. kun minä en halua pitää tätä lasta", Venla sai viimein huokaistua.
"Etkö sinä voisi ottaa sen?" 

"Mitä, minäkö adoptoisin lapsesi?" Tisha hämmästyi. 
"Eikö tuo lapsi olekaan Mathaiaksen, vai mistä kenkä puristaa?" Tisha kysyi.
"Asia on vähän monimutkainen..", Venla mutisi.
"Oli miten oli, eihän minulla ole tilaa uudelle lapselle. Venla, olen pahoillani en voi auttaa sinua. Ja pettämisestä puheenollen, sellaista sattuu", Tisha pahoitteli ja kohautti olkiaan. Venlan olisi siis pakko pitää lapsi ja kertoa Mathaiakselle, mitä on tapahtunut.

---

Kotona Mathaias oli toipunut muistinmenetyksestä hienosti ja vietti vapaita päiviään hoitaen puutarhaa. 

Samaan aikaan Venla oli palannut Tishan luota ja vaihtoi vaatteet hiukan kotoisimpiin. 
"Kulta, laitoin meille syötävää. Tulehan sieltä ahkeroimasta", Venla kehotti.

Ruokaa odotellessaan Mathaiaksen silmään pisti olohuoneessa oleva metallinen lokerikko. Mies oli muutenkin huono huomaamaan Venlan uusia sisustusuudistuksia, mutta lokerikko oli jäänyt häneltä kokonaan huomaamatta.
"Kulta, missä vaiheessa olemme hankkineet näinkin hienon romulokeron?" Mathaias huusi Venlalle keittiöön.

Venla kuuli huudon keittiöön ja raahusti olohuoneeseen. 
"Mikäs sinulle nyt tuli? Sanoinko jotain väärin?" Mathaias kysyi, kun näki rakkaansa naaman venähtävän.


"E..Et sanonut, minä vain..", Venla sopersi ja istui sohvalle ja puhkesi samoin tein kyyneliin.
"Minä.. olen raskaana", Venla nyyhkytti.

"Raskaana? Mutta emmehän me ole..", Mathaias hämmentyi ja tunsi ilkeätä tunnetta vatsanpohjassaan.
"Sehän tässä onkin vikana", Venla vollotti.
"De Vour huiputti minua. Se ketale tuli tänne Melindan muodossa ja vei sinun sielusi.. ja esitti sinua ja .. ja.. ", Venlan ääni hajosi, eikä hän saanut lausettaan loppuun.
Mathaias ymmärsi vähemmälläkin selityksellä.

"Kulta, vedä syvään henkeä", Mathaias kehotti. 
"Mitä De Vourille sitten tapahtui?" Mathaias kysyi Venlan rauhoituttua.
"Minä muutin sen lipastoksi. Tuo lokerikko tuolla, se on De Vour", Venla niiskaisi kootessaan itseään kasaan.


Mathaias käveli lokerikon luokse ja tarkasteli sitä hetken todeten, ettei De Vour karkaisi vankilastaan helposti. Hän tarttui vaimoaan käsistä ja hymyili.
"Kyllä me tästä selviämme. Kasvatamme lapsen kuin omamme ja emme kerro hänelle, kuka hänen isänsä oikeasti on", Mathaias vakuutti
"Minä rakastan sinua kaikesta huolimatta. De Vourit omaavat hurmaamisen taidon ja en täten voi syyttää sinua kopiooni rakastumisesta. Olen vain pahoillani, että jouduit osaksi tätä", Mathaias jatkoi ja halasi vaimoaan tiukasti.

---

Pitkien neuvotteluiden jälkeen De Vourille rakennettiin kalterihäkki talon kellariin, jotta kukaan ei pääsisi vapauttamaan miestä lipastosta. Fardakset saattoivat vain toivoa, että De Vour pysyisi lipastossaan kaltereiden takana.

---

Ensi jaksossa selviääkin, millainen Venlan kolmannesta lapsesta tulee ! Pysykää kuulolla!       

Osaan liittyvä extra täällä: (klikkaa kuvaa)
http://lcfardas.blogspot.fi/p/extra-myydaan-de-vour-kirpputorilla.html
 



            
   


2 kommenttia:

  1. Tässä osassa selvisi monta asiaa! Onneksi Mathaias palautui ennalleen ja hyväksyi Venlan tilanteen. Hetken jo pelkäsin, että Venla luopuu lapsesta, kun oli niin jännittävässä tilanteessa, mutta onneksi ei kuitenkaan. Ja tuo lipasto on kyllä mainio! Hihittelin sille jo tarinaa lukiessa ja loppu kuvan kohdalla ei voinut, kuin nauraa! Aivan ihana sarjakuva! Ja kuvaa tosi hauskasti "lipasto-ongelmaa". Mitäköhän olisi seuraava omistaja tuumannut, jos olisi ostanut sen kirpparilta? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että tykkäsit! Ja joo, virailvan taiteilijan MarukoKrisin kanssa ollaankin naureskeltu kyseiselle lipastolle ja siitä väännettäville vitseille kovinkin paljon :'D

      Poista

Kommentoi, jätä risuja ja ruusuja. Kaikki palaute on tervetullutta ja auttaa inspiraatiota pysymään yllä! :)