lauantai 24. joulukuuta 2016

Osa 5: Häät sulhasen tapaan


Doran tulon myötä Mathaias ja Venla pääsivät totuttelemaan vauvaelämään ja jälleen laajentamaan taloaan, jotta uusi pikkuneiti mahtuisi asumaan siellä. Venla rakasti Doraa kovasti, kuten Mathaiaskin, sillä he olivat molemmat ajatelleet, etteivät pääsisi näkemään jälkikasvuaan koskaan.


Eräänä päivänä Venla pääsi kokemaan lisää elämän ihmeitä Mathaiaksen polvistuessa hänen eteensä olohuoneessa ja pyytäessä häntä vaimokseen. 


"No voi hyvänen aika. Kyllähän minä sinun vaimoksesi haluan Mathaias. Näin kauniin sormuksenkin olet hommannut", Venla ihasteli ja hyppäsi tulevan miehensä käsivarsille.
"Miten ne hääjärjestelyt sitten? Ketä me kutsumme?" Venla kyseli.
"Älä huoli, meidän suvussamme on ollut tapana, että miehet järjestävät häät", Mathaias rauhoitteli.

"Miehet järjestävät häät? Osaatko sinä?" Venla huolehti. "Kyllä minä osaan, älä huolehdi. Järjestän nykyaikaiset häät käden käänteessä", Mathaias vakuutti ja suuteli tulevaa morsmaikkuaan huulille.

Siitä se sitten alkoi, nimittäin hääpaikkojen metsästys. Venla kierrätti Mathaiasta ympäri erilaisia häämestoja kertoen, millaiset häät olivat nykypäivänä. Mathaias kuunteli kyllä mielenkiinnolla, mutta vakuutteli kihlatulleen, että osaisi kyllä hankkia hyvän hääpaikan.

Mathaias ja Venla kiersivät läpi myös romanttisia puistoja, joihin Venla oli täysin ihastunut. Mathaias ei niinkään tuntunut keskittyvän maisemaan, vaan Venla veti häntä puoleensa.

Seuraavana päivänä, kun Mathaias lähti etsimään hääpaikkoja yksinään, jäi Venla kotiin hoitamaan Doraa ja kirjoittamaan artikkeleita etätyönä. "Mitä luulet, järjestääkö isi meille hienot häät?" Hän jutusteli jokeltelevalle Doralle.

Samaan aikaan Mathaias oli soittanut Ritvikille ja pyytänyt tätä auttamaan häiden järjestämisessä. Ritvik oli suostunut jopa bestmäniksi ja auttoi mielellään, omalla tavallaan. Miehet löysivät tiensä lähimpään baariin, jossa voisi Ritvikin mukaan järjestää häitä.

"Eikö tämä ole hiukan mauton paikka?" Mathaias ihmetteli haistaessaan kaljan väljähtäneen hajun. "Ei ollenkaan, tämähän on ihan kotoisa", Ritvik myhäili katsellessaan ympärilleen. "Noh.. tuota, jos kuitenkin katseltaisi vielä muita paikkoja?" Mathaias ehdotti ja sai kiskottua Ritviikin ulos bubista.

Katselukierroksen jatkuessa vähemmän kauniiseen kivipuutarhaan alkoi Ritvik valittaa kamalaa nälkää. "Äläs nyt siinä valita", Mathaias naurahti ja jatkoi: "Et sinä sentään raskaana ole, kyllä sinä selviät nälässä hetken." 

Paikasta toiseen juostuaan Ritvik ja Mathaias löysivät lehden palstalta vanhan varastorakennuksen, jota vuokrattiin halvalla hääkäyttöön. "Noh mutta. Täällähän on kaikki tarvittava ja tämä ei haise ainakaan kaljalle...", Mathaias myhäili pyöritellen mielessään häiden alhaista hintaa.

"Täällähän on kaikki tarvittavakin. Pöydät ja kaikki. Ja tuolta takaa löytyy vessat sekä pieni biletila. Eikös niitä tarvitakin häissä?" Mathaias jatkoi päästyään katsastamaan sisätilan varustuksen. Ritvik oli samaa mieltä: "Totta, kaikki hyvä ja todella halvalla." 

"Täällä on pianokin ja kiinalainen ruokakoju. Ei kaikilla ole kiinalaista buffettia häissä", Ritvik naurahti ja toden totta, nurkan kojuun saisi palkattua myyjän ja hään ruokapuoli olisi hoidettu.

Enää valittavana oli häämekko morsiammelle. Mathaias ei tiennyt mitään mekoista, mutta luuli Ritvikin avustuksella löytävänsä Venlalle sopivan mekon.

Samaan aikaan toisaalla Venlan adoptiovanhemmat Eeva ja Urho jylhä olivat kutsuneet tämän käymään. Venla aloitti hiukan varovaisesti häistä kertomisen, kertoen ensin että hän oli alkanut seurustelemaan Mathaias-nimisen miehen kanssa ja pyöräyttänyt muksunkin hänen kanssaan. Lisäksi hän kertoi, että häiden järjestelyistä vastaisi tämä kyseinen Mathaias.

"Voi Urho siinäs näet, tuollaisen hunsvotin olet mennyt kasvattamaan. Tyttö ei edes raskaudesta meille kertonut saatika siitä, että mennä muksauttaa naimisiin!" Eeva suutahti, sillä ei ilmeisesti osannut käsitellä näin suurta uutista kerralla.

"Kuulehan äiti, ei se isän vika ole. Minä itse unohdin rakkaushuuruissa kertoa", Venla rauhotteli, vakuutellen, että Mathaias osaisi järjestää kyllä hyvät häät. 
"Niin, siinäs kuulit, kyllä se Matias on varmaan hyvä miekkonen",  Urho tokaisi. 
"Isä, se on Mathaias", Venla korjasi 
"No joku Matti kuitennii."



Sillä aikaa hääpukuliikkeessä Mathaias oli survonut Ritvikin sermin taakse sovittamaan hänen mielestään hyvän näköisiä mekkoja. Ritvik veti sovituksen tyypillisesti överiksi, imitoidessaan Venlaa häämekossa. "Oi Mathaias, minä olen sinun karvainen morsiammesi",  Ritvik kihersi. 



Hääpukujen lisääntyessä Ritvik alkoi väsyä mekkoiluun ja nälän kurniessa alkoi olla jo hiukan kärsimätönkin. "Miten minä valitsen Venlalle mekon kun en itse sellaisia käytä...", Mathaias pohti katsellessaan hänelle samalta näyttäviä valkoisia asuja. 


Onneksi lopulta löytyi myös Ritvikin mielestä hieno ja mukavalta tuntuva mekko, joka pukisi Venlaa varmasti paremmin, kuin häntä.

 Ritvik tuntui kiintyneen Venlan häämekkoon liiankin paljon ja miesten istuessa retkijakkaroilla, oli mekko vielä Ritvikin päällä. "Ajatella, tässä sinusta tulee kohta aviomies", Ritvik henkäisi ja melkein alkoi vetistellä. "Niin vähän aikaa olen tuntenut sinut ja alienisukusi mutta olette minulle niin rakkaita.." 
"Äläs nyt..", Mathaias hymyili. 


Hääpaikan varmistuessa Mathaias soitti vielä pari puhelua tilatakseen lisää teknisiä vempaimia hääpaikalle. 

Mathaiaksen palattua kotiin keittiön pöydällä odotti Venlan leipoma suklaakakku kynttilöillä. "Noh, mitäs tänään juhlitaan? Saitko sinä ylennyksen?" Mathaias kysyi. "Sekä että, minut ylennettiin teematoimittajaksi, mutta meidän pikku menninkäisellä Doralla on tänään synttärit", Venla hymyili ja huhuili Doraa syömään kakkua.

Sieltä se päivänsankari tallustelikin pöydän ääreen. Dora oli kasvanut lapseksi. "No mutta, nämä muksuthan ikääntyvät silmissä! Sinähän olet jo iso tyttö Dora!" Mathaias iloitsi ja onnitteli päivänsankaria, joka näytti hiukan kiusaantuneelta sosiaalisissa tilanteissa. Doran ensimmäiseksi piirteeksi tulikin erakko.


 Tässä vielä tarkemmat kuvat lapseksi kasvaneesta Dorasta. Dora peri piirteitä siis sekä isältään ja äidiltään, omaten Fardasten sinisen geenin sekä alaspäin kääntyvät korvat.

Dora tuntuikin haluavan viettää enemmän aikaa yksin. Ei hän silti vihamielinen vanhempiaan kohtaan ollut, vaikka hiljainen tyttö oli. Venla tuntui ottavan lapsensa tilantarpeen huomioon ja kysyi lupaa, jos tämä sai auttaa häntä ristikoiden täyttämisessä. Dora suostui ja niinpä he viettivät loppuillan täytellen ristikoita.

Seuraavana aamuna oli Fardaksilla täysi tohina päällä. Mathaiaksen piti soitella jo yöpuku päällä lukuisia puheluita, että hän saisi kaiken kuntoon tulevaa hääpäivää varten. Mathaias soitti myös yhden puhelun Eevalle ja Urholle kutsuakseen edes morsiammen puolen vanhemmat heidän häihinsä.

Pian Venlan vanhemmat saapuivatkin paikalle auttamaan tulevaa morsianta hääpäivää varten. Urho tieduteli vielä Venlalta, että olihan tämä varma, että Mathaias onnistui järjestämään häät. "Voi kuule, kyllä minä tuohon mieheen sen verran luotan", Venla naurahti ja viittoi Urhoa peremmälle. Vaikkei Venla ollutkaan heidän biologinen lapsensa, oli Venla heille todella tärkeä.

Häävalmisteluiden tuiskeessa Venla pääsi esittelemään Urholle ja Eevalle heidän uuden lapsenlapsensa Doran. "Moi ukki!" Dora hihkaisi hiukan vaivaantuneesti, totutellessaan uusiin ihmisiin.

Sitten tuli h-hetken aika. Venla puki päälleen Mathaiaksen hänelle valitseman mekon, joka ei ollut ihan hänen tyylinen, mutta oli kaunis kumminkin. Venla astui taksiin ja hänet kiidätettiin tulevalle juhlapaikalle varastorakennuksen kulmille.


"Noniin ja kaikki sitten omalle paikalle, pyllyt penkkiin.. nooin ja paikkalappua ole hyvä..", Mathaias huuteli jaellessaan retkipenkkilappuja saapuville vieraille. Häiden järjestely oli Ritvikille ilmeisesti ollut liikaa, sillä tämä oli näennäisesti harmaantunut viime näkemästä.

Hääseremonian alkaessa noin puolet vieraista oli löytänyt itselleen tuolin, muttei se Mathaiasta ja Venlaa haitannut. Venla oli aiemmin katsellut rakennusta ja tuoleja hieman ihmeissään, mutta sittemmin kohdentanut katseensa vain tulevaan aviomieheensä.




Hääseremonia oli lyhyt, ilmeikäs ja kaunis. Venla ja Mathaias saivat toisensa sekä Venla sai uuden sukunimen Fardas. Uuden ja vanhan sukunimen, jota tulisi kantaa arvokkuudella.

 Erään asian Mathaias oli kuitenkin unohtanut. "Öhh.. tuota. Hävettää myöntää, että unohdin hankkia meille pitopalvelijan ja hääkakun, mutta hei meillä on kiinalainen ruokakoju..", Mathaias sepitti hiukan vaivaantuneena. 



Mutta hääkakuttomuus ei Vanlaa haitannut, sillä hän piti aasialaisesta ruoasta hyvinkin paljon. "Eihän tämä mikään pramea paikka ole, mutta sinun näköisesi ainakin", Venla naurahti katsellessaan muovituoleja ja varaston seiniä. Dorakin tykkäsi harjoitella puikolla syömistä.


Häiden iltamenoihin kuuluivat muunmuassa karaoke, joraaminen sekä erinäiset digitaaliset pelit, joita Mathaias oli hääpaikalle hankkinut. Häät olivat erikoisuudestaan huolimatta onnistuneet ja kaikki vieraat tuntuivat olevan reiveissä mukana.


Häiden loppumainingeissa otettiin vielä molemmista kuvauspisteessä potrettikuvat muistokansioita varten.

***

Hääyöksi Mathaias oli varannut huoneen paikallisesta hotellista ja koristellut sen lattian ruusun terälehdillä. 

"Voi Mathaias! Tämä huone.. se on aivan liian kaunis!" Venla hihkaisi sohvalle istuessaan. "Ei, sinä olet aivan liian kaunis", Mathaias hymyili ja suuteli uutta aviovaimoaan. 

Ja suudelmia illan aikana vaihdettiinkin, kun tuore aviopari vietti iltaa siemaillen shamppanjaa ja katsellen takkatulen loimua. 

Illan edetessä Venla tuntuikin vievän Mathaiakselta jalat alta... 

... Ja hääyö jatkui hyvin klassisissa merkeissä.

***

Hääyöstä ja stressistä toivuttuaan ja arkeen palattuaan Venla alkoi kuitenkin taas voida pahoin. Hän sai alituiseen juosta nojailemassa vessanpönttöön ja alkoikin pohtia, että oliko hän syönyt huonosti valmistettua pallokalaa kiinalaisessa kojussa vai oliko hän kenties taas raskaana?


----

Tällä kertaa hiukan lyhempi osa :) Osan linkittyminen samannimiseen ohjelmaan ei ole taattavissa. 
(Huhheijjaa sai kyllä tehdä työtä tämän osan eteen..)   

[28.12 - Päivittelin lainausmerkkeihin liittyviä kirjoitushäröjä kaikista osista paitsi osasta 1, sillä Bloggerin oikkuilun takia en uskalla siihen koskea.]      
 

               

6 kommenttia:

  1. Ei Gary ei, ei häitä missään räkäläbaarissa xD. Ja Se on kyllä niin kaanis noissa mekoissa :D.
    Nii ja ähäkutti mie oon siun eka kommentoija :P .
    Ja ihana tuo "No joku Matti kuitennii." xD.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noku Mathaias on itse kirjoittajallekkin joskus liian vaikeaselkoinen nimi :D Ja voi Ritvik, se näyttää kyllä ihan siltä The Worlds Endin Garylta <3

      Poista
  2. Tämähän etenee riuskaan tahtiin! No mutta, tylsä alku on aina selätettävä jotenkin ja mikäs minä olen sanomaan kun omassa legacyssani lapsi syntyi jo ensimmäisessä osassa :'D hups
    Kokonaisuudessaan vaikuttaa mielenkiintoiselta tarinalta, jäänkin seurailemaan jatkoa (:
    (Ps. Stormeilla uusi osa;) )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jooh, meikälle on tyypillistä edetä välillä liiankin nopeasti, joten olen yrittänyt vähän jarrutella, mutta tulevan juonen kannalta oli melkein pakko yskäistä muksu pellolle :D Kiva kun tartut matkaan! Linkkasin sinutkin sivuilleni niin muistan käydä sinuakin seurailemassa :3

      Poista
  3. Mielenkiintoisia nämä alien-kuviot! Tuovat mukavaa erilaisuutta tarinaan. En its eole pelannut nelosta, enkä tiedä siitä oikein mitään, mutta tykkään tuosa että perheellä on sekä alienhahmot että undercover-ihmishahmot :D Myös Mathaiaksen menneisyys vaikuttaa kiinnostavalta, ehkäpä hänen perhettäänkin vielä joskus nähdään.. Häät olivat omalaatuiset, mutta jotenkin tosi söpöt. Ja Ritvik häämekkosovituksissa, saatoin nauraa oikeasti ääneen :D

    Jään seurailemaan tarinaa, kiinnostavaa nähdä mihin tämä kehittyy! Linkittelen Fardasit (Fardakset?), oman tarinani Elinor & Marianne (http://sense-bility.blogspot.fi) saa vastalinkittää, ja toki jos ehtii ja huvittaa niin lukeakin saa! ;) Ilmoittelehan uusista osista jos jaksat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jooh, nelosessa alienit ovat siitä mukavan erilaisia, että omaavat juurikin myös ihmismuodon. :D Ja Ritvik oli kaunis, sai ähertää ja lavastaa kyllä että sai sille sen mekon päälle :DD
      Käyn linkittämässä ja yritän muistaa ilmoitella! :)

      Poista

Kommentoi, jätä risuja ja ruusuja. Kaikki palaute on tervetullutta ja auttaa inspiraatiota pysymään yllä! :)