Osa 4: Fardasten veren voima

Venlan muutettua taloon toi hän mukanaan sen verran simoleoneja, että Mathaiaksen homeiset jalkalistat saivat väistyä tieltä. Talouteen tuli uusia huonekaluja ja pinnat saivat uudet tapetit. Mathaias piti lopputuloksesta, vaikkei talo ollutkaan kovin suuri. Talo laajenisi heidän perheensä ja varojensa mukana. 

Uutta olohuonetta ihaillessaan Mathaias tuli kysyneeksi, että olivatko he nyt virallisesti pari. Venla vain naurahti ja nyökytteli päätään. "Voi kyllä, rakas hupsutin. Yhdessä tässä ollaan." 

"No siinä tapauksessa, kuulehan vaimoke, lähtisitkö kanssani lemmenlomalle Granite Fallssiin? Minulla sattuu olemaan työsuhde-etuna vuokrattavana Viherpirtti sieltä", Mathaias ehdotti. "Oi! Ihanaa!" Venla hihkaisi hymyillen, ilmeisen myöntyvästi.

Tuumasta toimeen. Mathaias tarttui puhelimeen ja soitti työpaikalleen saadakseen mökin vuokralle pariksi viikoksi. Pian Venla löysikin itsensä seisomasta Viherpirtin edestä lukemassa leiriopastetta. He olivat päättäneet Mathaiaksen kanssa, että täällä metsän keskellä ei tarvitsisi naamioitua ja he saisivat tutustua toisiinsa omina itseinään.

Kahden viikon mökkeilyjaksoon kuului muun muassa leirinuotion ääressä kasvishodareiden ja vaahtokarkkejen paahtamista. (Mathaias ei vain oikein handlannut vaahtokarkkeja ja poltti vahingossa osan kepistään...)

Ja lemmenloma kun oli kyseessä, lomaohjelmistoon kuuluivat myös lukuisat pusut ja hellyydenosoitukset luonnonhelmassa.

Eräänä iltana nämä lemmenosoitukset johtivat sitten asiasta toiseen, mökkisängyn päästessä koekäyttöön rakastavaisten alla. 

 Loman lähennellessä loppuaan Venla ajautui eräänä iltana kyselemään lisää Mathaiaksen menneisyydestä. Tämä kertoi hänelle, että oli ollut omana aikanaan yksi hulluista tiedemiehistä, jotka halusivat rakentaa aikakoneen, jolla tutkia tulevaisuutta. Hän oli onnistunut muiden avustuksella rakentamaan aikakoneen, mutta oli vasten tahtoaan imeytynyt aikahalkeamaan pääsemättä enää takaisin. Mathaiaksen perhe ja hänelle rakas pikkusisko Melinda olivat jääneet aikahalkeaman toiselle puolelle.

"Kyllä minä heitä ikävöin", Mathaias selitti. "Siksi olen surumielinen aina välillä. Melinda oli minulle rakas, tulimme niin hyvin toimeen keskenämme." Venla vain nyökytteli hiljaisena. "Ehkä te vielä tapaatte joskus."

Keskustelu sukutaustoista jatkui vielä leirinuotiolla. Mathaias kertoi olevansa aikanaan vaikutusvaltaisen Fardas-aliensuvun jäsen, jonka geenien levittäminen oli ollut hänen suvulleen tärkeää. Suvussa täytyi aina olla ainakin yksi sini-ihoinen perijä, jotta Fardasten muinainen veri virtaisi portaittain eteenpäin.

"Hmm... katsotaas", Venla mutisi ja painoi sormet ohimoilleen. Mathaias tunsi päässään kumman tuttua tyhjentävää hurinaa. "Mitä.. mitä sinä teet??" Hän mutisi. "Yritän palauttaa muistiasi. En tiedä, miten teidän muinaisten aliensukujen nupit toimivat, mutta nykypäivänä jokaisella suvulla on oma taito, joka periytyy eteenpäin. Minä osaan puolestani manipuloida muistia."

Samassa Mathaias painoi sormensa ohimoilleen ja keskittyi. Hän oli palanneista muistoista päätellen kytkeytynyt toisten mieliin ennenkin. 

Yhtäkkiä Venla tunsi pakottavaa tarvetta nousta seisomaan ja nipistää nenäänsä. "Mitä... sinä teit minulle?" Hän kysyi hämmentyneenä pidellessään nenäänsä. Mathaias ei heti vastannut, vaan talutti hämmentyneen tyttöystävänsä sisälle.

"Kykyni on siis manipulointi. Kykenen manipuloimaan ihmisiä tekemään mitä haluan", Mathaias selitti. 
"Muistin sen juuri. Kiitos sinun voimasi. Suostuttelun ja manipuloinnin voima on ollut Fardaksen suvun hallussa jo iäisyyden ja minä olen heistä ainoa, jolle se jostakin syystä siirtyi. Voiman tulisi periytyä kaikille, mutta pikkusiskoni Melindan kohdalla tapahtui jotain ja hänellä ei ole tätä taitoa. Minä olin sukumme ainut toivo."

"Hmm.. Mielenkiintoista. Tuosta taidosta en olekaan kuullut ennen. Mutta eikö se ole vaarallinen taito vääriin käsiin joutuessaan?" Venla kysyi heidän katsellessaan televisiota.
"Niinhän se on. Siksi sukuun syntyneitä perijöitä vahdittiinkin tarkasti, että heistä kasvoi hyviä kansalaisia", Mathaias hymähti. Venla huomasi, että asia oli Mathaiakselle hyvin arka, joten hän päätti, ettei siitä puhuttaisi enää enempää.

***

Mökkiviikkojen loputtua Mathaias ja Venla palasivat takaisin arkeen ja eräänä päivänä Venla päätti ottaa härkää sarvista ja hankkia itselleen töitä. Puhelinta selatessaan hän löysikin paikan kriitikon uralta lehdenjakajan hommista ja päätti aloittaa työt siellä.

Kesken ruokailun Venlasta tuntui, kuin joku olisi työnnellyt hänen sisuskalujaan ympäriinsä. Hän luuli pahoinvoinnin johtuvan vain pikkuleipien ylenpalttisesta popsimisesta ja yritti jatkaa syömistä.

Mathaias lähti töihin tyttöystävänsä pahoinvoinnista tietämättömänä.

Mutta palatessaan kotiin, hänelle valkeni pahoinvoinnin lisäksi paljon muutakin. Venla oli raskaana ja odotti heidän esikoistaan.

"Mutta.. sehän on hieno uutinen", Mathaias totesi pienestä shokista toivuttuaan. 
"Meidän tulee vain kasvattaa se lapsi hyvin, sillä jos hän perii Fardaksen suvun geenit, hänestä ei saisi mielellään tulla paha." Mathaias pohti ja jatkoi: "Manipulointi ei ole mikään lahja, vaan samalla kirous mennessään pieleen."
"Älä sinä liikoja huolehdi, kyllä siitä hyvä lapsi tulee", Venla naurahti.

***

Kuukaudet vierivät ja uusi elämä Venlan sisällä kasvoi kasvamistaan. Mathaias ja venla olivat ottanneet tavakseen käydä ulkoilemassa puistoissa ja käydä katselemassa lapsille sopivia leikkipaikkoja. Kesken tutun puistokierroksen Venla kiinnitti huomion lapseen, joka näytti jotenkin erikoiselta hänen silmäänsä.

Lapsi esittäytyi Mitch Babbleksi ja kertoi Venlan alien-taustasta kuullessaan, että hänen isänsä oli ihminen ja äitinsä alien, joten hän oli rodultaan puoliverinen, eli hybridi. Venlaa tämä tieto kummastutti, sillä hän ei ollut kuullut ennen ihmisten ja alieneiden suhteista saatika jälkeläisistä. (Siksi hän oli vältellyt Mathaiastakin aluksi.) 

Raskausviikot toivat tullessaan myös konflikteja parin välille Venlan hormonejen heittäessä häränpyllyä. Venla esimerkiksi tuohtui siitä, että Mathaias toi ystävänsä Ritvikin käymään kysymättä tältä mitään. Mathaias sai kuitenkin rauhoiteltua tyttöystävänsä ja vakuuteltua tälle, että Ritvikiä ei haitannut heidän alienimaisuutensa.  

 Pian sitten koittikin Venlan synnytyksen aika. (Mathaias oli parasta isämatskua ja ahmattina juoksenteli ympäri sairaalaa syömässä.)

Ja kuukausien odottamisen jälkeen Venla synnytti lääkärin ja hienon kojeen avustamana tyttövauvan, joka kantoi Fardasten sini-ihoista geeniä. Tyttövauva nimettiin Doraksi ja se pääsi sairaalasängystään rakastavan uuden äidin syleilyyn.

-------

Osa neljä tehty! Verta, hikeä ja kyyneliä sai kyllä pusertaa tätä tehdessä, sillä kohtasin yllättäviä teknisiä ongelmia, joiden seurauksena tallennustiedostoni korruptoitui ja sain sormet ristissä sen onneksi palautettua. Venlan hahmokin onnistui bugiamaan hienosti kesken pelaamisen, mutta valmista tuli ja hahmot on pelastettu. 
Vielä kuva todentamaan teknistä ahdinkoani:

Mathaiaskin tuntuu tuijottavan vaimokettaan yhtä kysyvänä kuin minäkin silloin. 
Mutta ensi kertaan! Toivotaan, ettei kone hävitä tiedostojani toistamiseen :'D