Osa 28: Kasvava voima

- Terve taas ja tervetuloa vihdoin uuden osan pariin! Kiirettä on (jälleen) pitänyt, mutta olen vihdoin saanut kyhättyä kasaan uuden osan. 

---

Victor nappasi Edwinin nopeasti syliinsä ja kavahti taaksepäin. Hän halusi suojella poikaansa kaikin mahdollisin keinoin ja ei halunnut Arthurin tulevan liian lähelle tätä. 
"Pysy kauempana", Victor sähähti paljastaen hampaansa. 

"Victor, rauhoitu", Moon komensi ja käänsi katseensa paikoilleen jähmettyneeseen isäänsä. Arthur tuijotti lattiaa surun hehkuessa hänen silmissään. Hän oli ollut niin onnellinen saadessaan tyttärensä takaisin, mutta De Vourien pahuuden palaaminen painoi hänen mieltään. Miten he selviäisivät tästä? 

"En vain tiedä mitä mieltä olisin asiasta", Arthur huokaisi raskaasti ja hapuili sohvan selkänojaa pysyäkseen pystyssä. Tunteet myllersivät hänen vanhassa mielessään. 
"Poika on toki rakas minulle lapsenlapsena, kuten kaikki muutkin. Ongelma on vain, että Edwin on vaaraksi koko suvullemme", hän jatkoi katsomatta Moonia silmiin. 

"Isä, istu alas", Neptune kehotti silmäillen Arthuria huolestuneena.
Arthur nyökkäsi ja hoiperteli sohvalle vapisevin jaloin. Hän ei ollut valmis kohtaamaan toista kasvavaa pahuutta Gunivirin päihittämisen jälkeen. 
"Minun mielestäni oli itsekästä hankkia lapsia, vaikka tiesitte siinä olevan näinkin suuri riski", Arthur lausahti suu viivana. 

"Itsekästä! Että kehtaatkin!" Moon tiuskaisi ja istui nojatuoliin sohvaa vastapäätä. 
"Jos ette olisi lähteneet tähän luonnonvastaiseen suhteeseen ja kuunnelleet halujanne, näin ei olisi käynyt!" Arthur jylisi ja silmäili vihasta kiehuvaa Victoria. 
"Isä, älä jaksa! Tiedät, kuinka olen aina halunnut olla äiti!" Moon puolustautui kyyneleiden kihotessa hänen silmiinsä. 

Edwin seurasi riiteleviä sukulaisiaan hiljaa isänsä sylistä ja painautui tiukemmin kiinni Victoriin. 
- Ei hätää isä, minä voi auttaa, Edwin ajatteli. 

"Äiti ja äiti, onhan se aika itsekästä aloittaa suhde oman puoliserkkunsa kanssa", Arthur naurahti, paljastaen todellisen mielipiteensä asiasta. 
Neptune tuijotti isäänsä järkyttyneenä kuulemastaan. 

Victor muuntautui pimeään vampyyrimuotoonsa ja tiukensi otettaan Edwinistä. Hän levitti punaisen suojelevan auran itsensä ja poikansa ympärille ja tuijotti Arthuria mustilla silmillään. 
"Yksikin väärä sana ja en epäröi vahingoittaa sinua", Victor sähähti ääni kolkkona raivosta. 
Arthur jähmettyi paikoilleen, ikään kuin olisi nähnyt kummituksen.

Moon nousi seisomaan ja tuijotti kalpeaksi valahtanutta isäänsä kiukusta kiehuen. 
"Siinäs näet, meillä on ylivoima sinua vastaan. Joko satuit unohtamaan, että Victor on veljesi poika?", hän äyskäisi.  

Victor näytti siltä, että olisi valmis repimään appiukkonsa palasiksi, jos tämä ottaisi askeleenkin lähemmäksi. Arthur puolestaan oli kangistunut niin, että hän ei kyennyt räpäyttämään silmiänsäkään. Tilanteen ratkaisi kuitenkin Edwin, joka rimpuili irti Victorin otteesta ja otti haparia askelia kohti kauhistunutta Arthuria. 
- Isä, ei saa kiusata, hän ajatteli. 

"Älkää viitsikö, voimme sopia tämän puhumalla", Neptune yritti rauhoitella tilannetta, mutta turhaan. Tilanteesta entistä sekavamman teki se, että Edwinin päästyä vapaaksi Neptunen päätä oli alkanut sumentaa kummallinen huimaus. 

Myös Arthur tunsi päänsä humisevan. Hänestä tuntui ikään kuin jokin sumu olisi yrittänyt vetää häntä ja hänen ajatuksiaan mukanaan. Arthur nousi hoiperrellen sohvalta ja piteli päätään.

"Isä?! Mihin sinä pakenet?" Moon äyskäisi ja hoiperteli isänsä perään kiukustuneena pää sumusta humisten. 

Arthur ei kuitenkaan ehtinyt kävellä kauas, sillä hänen jalkansa pettivät ja mies vajosi oviaukkoon tajuttomana. Moon kirkaisi ja riensi isänsä luokse tarkistamaan, oliko tämä kunnossa. 

Edwin tuijotti maahan vajonnutta Arthuria hämmentyneenä, eikä ymmärtänyt, mitä oli tapahtunut. 
- Paha mies, hän ajatteli kummissaan. 

"M-mitä juuri tapahtui?" Victor henkäisi ja silmäili velttona makaavaa Arthuria. Hän ei ollut riidan kehittyessä huomannut, että oli päästänyt Edwinin liian lähelle Arthuria. 

"Minäkään en tiedä mitä se päässäni pyörinyt sumu oli", Moon mutisi ja katseli poikaansa kysyvänä.
"Voisiko se olla Edwinin tekosia? Yrittikö hän viedä Arthurin sielua, mutta ei ollut vielä tarpeeksi voimakas siihen?" Moon jatkoi.

"Tarkoitatko, että poikamme on kykeneväinen sellaiseen? Luulin hänen vain perineen De Vourien piirteet, mutta kaikki pahat taidotkin?" Victor kysyi epäuskoisena. Hänen isoisänsä ei ollut panttivankitilanteessa selittänyt, mihin kaikkeen hän pystyi. Victor oli kieltänyt mielestään sen totuuden, että he olisivat luoneet jotakin vaarallista. 

Victor nappasi Edwinin syliinsä ja kantoi pojan toiseen huoneeseen välttääkseen uuden ongelmatilanteen muodostumisen. 
"Vahdi Arthuria, jos hän vaikka heräisikin", Victor kehotti Moonia. 

"Hnnh... Mitä tapahtui?" Arthur mumisi ja kömpi ylös lattialta. Hänen päänsä tuntui siltä, kuin joku olisi ajanut maajyrällä hänen ylitseen. 
"Istu vain takaisin sohvalle", Moon kehotti ja auttoi isänsä takaisin istumaan. 

"Anteeksi, tilanne ei olisi saanut kärjistyä näin", Moon pahoitteli tarkkaillessaan isäänsä huolestuneena. 
"Minäkin olin kovin epäkohtelias, anteeksi", Arthur huokaisi ja siirsi katseensa alas. 
"Se oli Edwinin tekosia, eikö ollutkin?" hän kysyi varoen. 

"Luulemme niin, kyllä", Moon vastasi vaivaantuneena. 
"Meidän olisi pitänyt kertoa sinulle jo aiemmin Edwinin kasvavista voimista", Victor huokaisi. 

"Mutta mitä me voimme tehdä? Fardasten suvun lakiin on kuulunut, ettei perijää saa saattaa pois päiviltä", Arthur kysyi hiljaa. 
"Eikä kukaan meistä olisi valmis niin sydämettömään tekoon", hän jatkoi. 

"Meillä on yksi ratkaisu, mutta se vaatii yhteistyötä meiltä kaikilta", Victor aloitti ja sai kysyvän ilmeen Arthurilta. 
"Olemme itseasiassa pohtineet Moonin kanssa jo pitkään Edwinistä luopumista. Kumpikaan meistä ei ole tarpeeksi voimakas kasvattamaan Edwiniä, jos hän saa todella sekä De Vourien että Fardasten voimat", hän jatkoi. 

"Mutta ei lasta voi noin vain antaa kenelle tahansa. Ei ainakaan Edwinin kaltaista lasta", Arthur huokaisi ja pudisti päätään. 

"Siksipä olemme olleet yhteydessä siskooni Irikseen, joka on minua voimakkaampi. Hän on suostunut pitämään huolta Edwinistä ja kasvattamaan hänet, jos tarve vaatii. Iris ei ole Jeminan puolella, joten hänestä ei ole vaaraa", Victor selitti ja jatkoi:
"Tämä järjestelmä vaatisi kuitenkin sitä, että Iris muuttaisi teille Edwinin kanssa, jotta heitä kyetään valvomaan."

Arthur painoi pään käsiinsä ja huokaisi syvään. 
"Eihän minulle jää muuta vaihtoehtoa, kuin luottaa teihin. Tiedätte, etten haluaisi tehdä tätä, sillä De Vourin pahuus painaa vanhaa sydäntäni liikaa. Rakastan kuitenkin teitä ja lapsenlapsiani".
"Kiitos isä", Moon sopersi herkistyneenä. 

***

Niinpä Fardasten ovelta kuului vaimeata koputusta muutaman viikon kuluttua tapahtuneesta. Moon ja Victor olivat sopineet, että Iris saapuisi Fardaksille ennen Edwiniä tutustumaan ympäristöönsä.

Arthur avasi oven ja kutsui Iriksen sisään. 
- Lisää vampyyrejä, hän ajatteli kylmät väreet selkäpiitään vavisuttaen. 
"Hei! Sinun täytyy olla Iris, mukava tavata viimein", Arthur tervehti hampaat irvessä.  
"Minähän se, kiitos, että sain tulla teille asumaan", Iris hymyili. 

Fardasten yläkertaa jouduttiin remontoimaan, sillä Neptunen perhe joutui muuttamaan omilleen Edwinin ja Iriksen tieltä. Amalialle ja Carlalle kuuluneet huoneet yhdistettiin yhdeksi isoksi tilaksi tulevaa perijää varten. 

Iriksen ja Arthurin keskustellessa asumisjärjestelyistä, astuivat myös Moon ja Edwin sisään eteiseen. Moon nyökkäsi tervehdykseksi Irikselle ja laski Edwinin käsistään.
"Hei! Ihanaa tavata sinutkin! Minä olen miehesi sisko, Iris", nainen esittäytyi. 
"Voitte ehdottomasti luottaa minuun ja lastenhoitotaitoihini. Minulla ei ole ollut tapana jättää veljeäni pulaan", Iris jatkoi ja hymyili valloittavasti Moonille. 

"Hienoa, sellaisen käsityksen olen Victorilta saanutkin. Arvostamme apuasi todella paljon", Moon hymyili ja nosti Edwinin Iriksen käsivarsille. 
"Tässä on Edwin. Hänellä on vielä vaikeuksia kommunikoida muiden kanssa, mutta muuten hän on ystävällinen ja ikäisekseen älykäs lapsi. Kaiken lisäksi hän on myös voimakas, siksi toimmekin hänet tänne", Moon selitti ja katseli poikaansa raskain sydämin. 

"Vai olet sinä pienokainen saanut Arthur ukin kanveesiin ja pistänyt veljeni ahtaalle?" Iris naurahti ja katseli Edwinin valloittavia ruskeita silmiä. 
"Minut sinä saatkin pistää koville, ennen kuin nujerrun", Iris virnisti ja Edwin vain taputti käsiään. 

Bob kiirehti johdattamaan Iriksen yläkertaan tutustumaan omaan huoneeseensa ja katsomaan Edwinin tulevaa huonetta. Iris ojensi Edwinin takaisin Moonin syliin hymyillen ja vakuutellen, ettei Edwinillä olisi mitään hätää hänen kanssaan. 
"Jos tulee vielä jotakin kysyttävää, älä pelkää vaivata meitä", Bob hymyili ja asetteli puhtaita lakanoita Irikselle. 
"Kiitos, olette kovin ystävällisiä", Iris hymyili. 

Bobin lähdettyä Iris istahti Edwinin huoneen nojatuoliin ja riisui valeasun päältään. 
"Anna tulla vain De Vour ja sinun pahuutesi. Iris-täti näyttää sinulle, kuinka voimat laitetaan ruotuun", hän naurahti vinosti hymyillen. 

---


Vihdoin osa kirjoitettuna! Oli jo aikakin... Pahoittelen, että kirjoitusväli venyi taas kamaluuksiin, mutta koulu on vienyt aikansa. Joululomakin meni ihan muita asioita hoitaessa. Mutta! Mitä mieltä olette viimein sarjassa kunnolla esitellystä Iriksestä? Neiti sai pienoisen muodonmuutoksen entisestä, mutta se sallittakoon. ;)