maanantai 10. huhtikuuta 2017

Osa 16: Kadotuksen surua

- Edeltävä osa 16 oli siis vain aprillipila, eli tämä osa on varsinainen osa 16. Tässä tulee tapahtumaan paljon mullistavia asioita, joiden syyn selitän osan lopussa. Nauttikaa kuitenkin!


Pian pieni Moonkin oli riittävän iso leikkiäkseen Lilyn ja muiden lasten kanssa puistossa. Vaikka Moon ei osannut vielä kiivetä leikkitelineisiin, tykkäsi hän katsella muiden lasten leikkiä ja höpötellä omiaan muille. 

Millainen isä, sellainen tytär. Moon ei kuitenkaan jaksanut viettää pitkiä aikoja puistossa, sillä vieraiden ihmisten läsnäolo kävi hänelle pidemmän päälle liian uuvuttavaksi. Myöskään Ville ei nauttinut puistoilusta liian kauaa, sillä hänen erakkoluonteensa tuntien vieraat ihmiset alkoivat ahdistaa häntä helposti.

Moonista oli kuitenkin niin paljon iloa Villelle ja Arthurille, että eräänä päivänä puistossa Ville ehdotti Arthurille toisen lapsen hankkimista. 
"Moonin kasvua on ollut niin ihana seurata, että hänelle sisaruksen hankkiminen ei kuulostaisi huonolta idealta", Ville hymyili. 
Arthur oli ehdotuksesta hiukan hämmentynyt, mutta joutui myöntämään, että hän oli nauttinut pelkäämästään isyydestä enemmän kuin oli kuvitellut.

"Mitäs sanoisit pikku-Moon, jos sinulla olisi pikkusisko tai pikkuveli?" Arthur kysyi hymyillen nostaessaan Moonia syliinsä, jotta he pääsisivät lähtemään kotiin. Moon vain tuijotti Arthuria silmät leipälautasina ymmärtämättä mitään. 

Tuumasta toimeen. Kotiin palattuaan Ville ja Arthur veivät Moonin päiväunille ja auttoivat Lilyä läksyjen kanssa. Kaikkien arkiaskareitten jälkeen jäi kuitenkin aikaa aikuisten yhteiselle ajalle ja toisen Fardaksen alulle panemiselle.

Arthurin ja Villen viettäessä laatuaikaa keskenään oli pieni Moon noussut päiväuniltaan. Mathaias oli poikansa ilmeistä lukenut, ettei tätä kannattanut häiritä, joten hän päätti viihdyttää Moonia kuvakorteilla. 
"Katsos, tässä on parsakaali", Mathaias hymyili.
"Pattakalli", Moon toisti ja taputti käsiään. Mathaias ei voinut muuta kuin nauraa onnellisena, olihan hänen lapsenlapsensa todella suloinen tapaus. 

Muutaman kuukauden kuluttua Villen ja Arthurin toimet toteutuivat onnistuneksi. Villen vatsa oli jälleen alkanut kasvaa ja miehen mielihalut olivat heränneet. Raskaana ollessaan Ville nautti suuresti mokkapalojen leipomisesta ja etenkin niiden syömisestä.

"Taasko sinä syöt mokkapaloja?" Arthur naureskeli nähdessään kihlattunsa istuvan ruokapöydän ääressä mussuttamassa herkkuja. 
"Niin syön, nämä ovat vain niin vastustamattoman hyviä", Ville vastasi ahtaessaan mokkapalaa suuhunsa. 
"Muistahan ravita itseäsi muullakin kuin herkuilla, että pysytte vauvan kanssa kunnossa", Arthur hymyili ja sai nyökkäyksen Villeltä vastaukseksi.


Mokkapalojen ja muiden herkkujen syöminen tuotti kuitenkin ei-toivottuja sivuvaikutuksia. Raskauspahoinvoinnin lisäksi alituinen sokerin syöminen aiheutti Villelle suurta pahoinvointia, mikä johti siihen, että nuori mies saattoi oksennella milloin minnekkin: esimerkiksi vessan lavuaariin.


Raskaudestaan huolimatta Ville halusi kokeilla ehdottamaansa uranvaihtoa ja ryhtyi edistämään yhtenäinen maailma -aatetta. Politiikka tuntui hänestä oikealta uravalinnalta, vaikkakin hän sai julkisuudessa raskaana ollessaan myös paljon vihapalautetta. Häntä oli esimerkiksi epäilty alieneiden sanansaattajaksi, kun tieto hänen ja Arthurin suhteesta oli levinnyt mediaan.


Villen puurtaessa pitkää päivää oli Arthurin vuoro toimia koti-isänä. Ville oli usein raskauden tähden työpäivien jälkeen niin väsynyt, ettei hän pystynyt osallistumaan Moonin hoitoon juuri ollenkaan. Usein hänet tavattiin kylpyammeeseen nukahtaneena pitkän päivän jälkeen.

Niinä harvinaisina hetkinä, jolloin koko perhe saattoi istua yhdessä syömässä illallista, soljui Fardasten keittiössä lakkaamaton puheensorina. Mathaias oli hyvin kiinnostunut tulevasta lapsenlapsestaan ja tämän sukupuolesta. 
"Joko olette käyneet ultraäänessä selvittämässä kumpi sieltä tulee?" Mathaias kysäisi ja Venla yritti hyssytellä tätä sanomalla, että mitäs jos pojat eivät halunneet vielä tietää. 
"Emme ole käyneet", Ville vastasi ja lisäsi: 
"Olen ollut niin väsynyt ja kiireinen näinä viimeisinä kuukausina, että toivoisin lapsen syntyvän pian." 

Ville ei päässyt tuskistaan vielä moneen kuukauteen, mutta hän vieraili säännöllisesti sairaalassa tarkistuttamassa, että vauvalla oli kaikki kunnossa. Ville oli pyytänyt sairaalahenkilökunnalta, etteivät nämä kertoisi mikä lapsen sukupuoli on, vaikka he seurasivatkin Villen erikoista raskautta ja sen aiheuttamia komplikaatioita. 


Eräänä aamuna Ville kuitenkin kiidätettiin kiireellä sairaalaan kipujen voimistuessa synnytystä enteileväksi. Ville ei kuitenkaan mies ollessaan kyennyt synnyttämään lasta alateitse, joten hänet kiidätettiin synnytyslaitteeseen operoitavaksi. Arthur ei ollut iloinen nähdessään Villen operoijan olevan jälleen Sara Datta. 

Villen ja Arthurin kiidettyä sairaalaan olivat Lily ja Moon jääneet kahdestaan kotiin. Venla ja Mathaias olivat joutuneet rientämään töihin ja lastenvahtia ei oltu ehditty tilata. Pikku-Moon olikin löytänyt keittiön kaapeista kasan paistinpannuja ja kattiloita ja alkanut paukutella niitä mielensä mukaan Lilyn kattaessa pöytää. 
"Hei, pikkuinen! Laitetaanhan ne pannut sinne kaappiin", Lily sanoi yrittäessään estää Moonia tyhjentämästä koko kaappia. 


Villen synnytys kesti tuntikausia, mutta se sujui hyvin ilman suurempia ongelmia. Ville sai toistamiseen käsivarsilleen sinisen tyttölapsen, jonka he olivat päättäneet nimetä Neptuneksi. 
"Voi, kun sinä olet kaunis", Ville huokaisi ja keinutteli Neptunea käsivarsillaan. 

Pian Ville ja Arthur saapuivat kotiin uinuva uusi perheenjäsen sylissään. Mathaias ja Venla olivat sijoittaneet säästönsä remonttiin, jotta Neptunelle saatiin rakennettua oma huone. Uusi huone ja uusi asukas ihmetyttivät sekä Moonia, että Lilyäkin. 
"Katso Moon, tässä on sinun pikkusiskosi", Lily opasti esitellen Neptunea ihmettelevälle vaippahousulle.
"Mikkupitko", Moon tokaisi ja hymyili kehdossa nukkuvalle sisarelleen iloisesti.

Uusi vauva toi tullessaan lisää työtä. Onneksi Arthurilla ja Villellä oli apunaan lasten seurassa viihtyvä Mathaias, joka piti Neptunesta huolta Villen käydessä töissä. Mathaias oli päättänyt viimein jäädä eläkkeelle ja halusi täten hyödyntää vapaan aikansa lastenlapsiensa hyväksi.


Mathaiaksen lisäksi Venla pääsi nauttimaan alkaneesta eläkkeestään: olihan hän tehnyt kiitettävän pitkän uran taidekriitikkona. Taiteen töllistelyn vastapainoksi Venla sai nyt nauttia pikku-Moonin kanssa leikkimisestä ja Neptunen kakkavaippojen vaihtamisesta. Eikä hän olisi tehnyt mitään muuta yhtä mielellään.

Moonin hoitaminen ei kuitenkaan ollut aina yhtä helppoa, kun samaan aikaan tuli pitää huolta tämän vastasyntyneestä pikkusisaresta. Arthur löysi itsensä usein toimittamasta montaa asiaa yhtä aikaa.
"Tattoo kylpy", Moon huomautti tukalasta olotilastaan. 
"Hyvä on, hyvä on, isä vain syö tämän salaatin ensin", Arthur huokaisi. Eikä tämä asioiden yhtä aikaa suorittaminen ollut aina niin helppoa. 

Eräänä aamuna Dora päätti tulla käymään kuultuaan uutiset perheeseen syntyneistä pienokaisista. 
"Hei, sinun täytyy olla Dora, olet niin isäsi näköinen", Ville tervehti hermostuneena.
"Päivää, ja kyllä olen. Hauska tutustua. On ihana huomata, että veljeni on löytänyt itselleen elämänkumppanin ja saanut vielä perheenlisäystä. Olen ollut mieheni Ronin ja lapseni Miran kanssa niin kiireinen, etten ole ehtinyt vierailemaan...", Dora selitti Villen nyökytellessä vastaukseksi. 

Lily juoksi tutun äänen kuullessaan pihalle halaamaan isosiskoaan. 
"Dora!" Lily hihkaisi iloisena ja rutisti tätä iloisena.
"No, mutta Lily, sinähän olet kasvanut jo isoksi tytöksi!" Dora päivitteli ja pörrötti siskonsa hiuksia. 
"Kohtahan ne kilpakosijat alkavat pörrätä sinun kimpussasi, kun olet niin suloinen", Dora kiusoitteli. Lily vain näytti tälle kieltä.

Dora oli saapunut Moonin ja Neptunen yhteisille synttäreille. Moon pääsi nauttimaan lapsuuden iloista ja Neptunea odottivat taaperon ihmeet. Villestä tuntui, että aika tässä talossa kulki tuplavauhdilla, sillä vastahan hän muisti pidelleensä Moonia sylissään sairaalassa.

Moonista kasvoi suloisen näköinen pieni tyttö. Hänen ensimmäiseksi piirteekseen tuli Villeltä peritty siisteys. 

Neptunesta puolestaan kasvoi sympaattisen näköinen taapero, joka peri Mathaiaksen kautta punertavat silmät itselleen. Neptunen ensimmäiseksi piirteeksi tuli itsenäisyys.

Neptune oli siskoaan huomattavasti rohkeampi ja viihtyi Venlan käsivarsilla tämän kuskatessa pienokaista samana iltana nukkumaan.
"Sinä olet kyllä yksi päiväsäde", Venla jutteli Neptunelle, joka katseli isoäitiään hymynkare suupielillään.

Muiden mentyä nukkumaan päättivät Mathaias ja Venla lähteä vielä pienelle iltakävelylle. He saapuivat lammen rantaan ja istuivat tuolille katselemaan kalojen loiskintaa vedessä.
"Muistatko, kun tapasimme täällä ensimmäistä kertaa?" Venla kysyi hymyillen ja otti Mathaiaksen käden omaansa.

"Muistan", Mathaias vastasi ja hymyili.
"En vain silloin muistanut napata sinua heti mukaani", Mathaias jatkoi.
"No, sinä et edes silloin tiennyt mikä on puhelin", Venla naurahti ja tökkäsi Mathaiasta kylkeen leikkisästi.
"Olemme tulleet pitkän matkan siitä, mistä kaikki alkoi. Meillä on jo lapsenlapsiakin", Mathaias huokaisi.
"Niin. Luulen, että meidän aikamme alkaa kohta olla käsillä", Venla sanoi surkeasti ja katseli eteensä hiljaisena.

Mathaias ja Venla nousivat penkiltä ja lähtivät kävelemään kotiinsa päin. Ilma oli tyyni ja hiljainen ja samalla hieman surullinenkin. Mathaiaskin tiedosti sen, ettei hänellä olisi paljoa aikaa jäljellä. Mutta hän oli onnistunut tehtävässään ja kasvattanut neljä hienoa lasta. 


Venla ja Mathaias olivat olleet surullisen oikeassa, sillä Fardaksia odotti suuri suru seuraavana aamuna. Venla oli ilmeisesti kuollut vanhuuteen noustessaan näkemään viimeisen aamunsa ja tuupertunut lattialle. 

Venlan ei kuitenkaan tarvinnut lähteä yksin, sillä Mathaiaksen loppu oli koittanut myös samaisena aamuna. Mathaias oli ilmeisesti yrittänyt hakea apua Venlalle, mutta kuolema oli koittanut hänelle oven toisella puolella. Kuoleman todistaminen oli Moonille ja Lilylle jotain, joka särki sydämen. Lily oli menettänyt isänsä ja Moon isoisänsä.


Mathaiaksen ja Venlan menettäminen oli Arthurille entistä kovempi pala. Suru väänsi hänen sisuskalunsa kauhusta nurin, sillä Arthur tajusi olevansa täysin omillaan suvun perinteiden kanssa. Hänestä tuntui todella yksinäiseltä ilman vanhempiaan, sillä nyt hänellä ei ollut ketään, jolta kysyä neuvoa vaikean paikan tullessa.

Mathaiakselle ja Venlalle pystytettiin hautakivet Fardasten takapihalle. Ville halusi istuttaa hautojen ympärille kukkia, sillä hän tiesi, että Venla olisi pitänyt niistä.

"Mitä isälle ja äidille nyt tapahtuu?" Lily kysyi pyyhkien kyyneliään hautojen äärellä.
"Voi, sitä ei kukaan tiedä. Mutta sen osaan sanoa, että he lähtivät jonnekkin parempaan paikkaan yhdessä", Ville yritti lohduttaa itkevää Lilyä.

Vanhempien menettämisen tuoman surun lisäksi Arthur sai lisää huonoja uutisia. Hän sai puhelun vihaiselta d'Everuxilta, joka vaati myöntäjäisinä antamiaan rahoja takaisin naimakauppojen peruttua. Arthur yritti neuvotella rahoja takaisin, mutta herra d'Everux ei taipunut ehtoihin.

Arthur ei tiennyt mitä hänen olisi pitänyt tehdä, mutta hän lupautui myymään Fardasten talon ja lahjoittamaan siitä saatavat rahat takaisin d'Everuxeille. Arthurin ryhti valahti kasaan ja hän raahusti Villen luo olohuoneeseen.
"Me joudumme myymään talon", Arthur mutisi ja puhkesi kyyneliin.
"Mitä? Miksi?" Ville kysyi hämmentyneenä.
"d'Everuxit haluavat rahansa takaisin", Arthur vastasi.

***

Moon ja Lily seisoivat kotitonttinsa pihalla ja katselivat pihan keskelle noussutta pientä taloa. Siinä oli juuri ja juuri tilaa heidän perheelleen asumiseen, eivätkä huonekalut olleet uuden veroiset. Arthur ei ollut löytänyt voimavaroja talon myymiseen, vaan talon huonekalut oli myyty möly.netissä kovaan hintaan rahasumman keräämiseksi. 


Uusi talo oli tosiaankin pieni ja mitäänsanomaton. Arthur ja Ville olivat saaneet viimeisillä rahoillaan kasaan summan, jolla vanhan talon tilalle oli kyhätty uusi. 


Arthurille elämänmuutos oli ollut vaikea ja mies viettikin usein päivänsä peiton alla itkien. Ville oli joutunut rankasta elämäntilanteesta johtuen hoitamaan Neptunea ja hän alkoi olla itsekin uupumuksen partaalla. 
"Noniin, mennäänpäs nukkumaan pienoinen", Ville huokaisi ja vei Neptunen nukkumaan sänkyynsä. 

Ville päätti lähteä tuulettaman aivojaan ulos ja täten hän lähtikin iltalenkille.

Arthurin nukkuessa sängyssään kaikuivat Villen avunhuudot kuulemattomille korville. Arthur nukkui tietämättömänä siitä, mikä katastrofi häntä odottaisi seuraavana aamuna.

---

Tekniset ongelmat ja alituinen kiire ovat raastaneet minua ja veroittaneet kirjoitusaikaani, mutta hiljaa hyvä tulee. Sen verran paljastan tulevasta, että Villen kohdalla koetaan suuria mullistuksia, sillä koneeni tekniset ongelmat jotenkin korruptoivat koko simin ja lopettivat hänen ikääntymisensä. Jouduin täten poistamaan kaikki Sims tallennukset ja asentamaan pelin uudelleen. Sain pelastettua Fardakset onneksi, joten mitään huolta tarinan jatkumisesta ei ole. :) 

Pari todistuskuvaa siitä, millaisten ongelmien kanssa taistelin:


Jazzz HANDS!! Ja paljon muuta ongelmaa... Onneksi uudelleen asennettuna peli alkoi toimimaan normaalisti. 
 

6 kommenttia:

  1. No johan nyt!

    Ensimmäinen sukupolvi meni sitten poistumaan. Tulee ikävä Mathaiasta ja Venlaa :(

    Toivotaan että se Arthur jossain vaiheessa tokenee. Villen puolesta taas alkoi jännittämään... Oon ollut koko päivän niin aivot solmussa oman legacyn kanssa että ihana oli välillä jonkun toisen kirjoituksia :D

    Moon ja Neptune ovat I-H-A-N-I-A !

    ...jälleen: En malta odottaa, mitä tuleman pitää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentoinnistasi ja ahkeruudestasi lukemisen saralla! :D Pyydän, että maltat odottaa omaa panostani Legacysi suhteen, luen sen kyllä kunhan ehdin :) (Tällähetkellä vain liian moni deadline painaa päälle...)
      Mutta niin, itsellekin kyllä oli vaikeata luopua varsinkin Mathaiaksesta. Oli se niin ihana höperö simi :(
      Mutta jatkoa pukkaa, kunhan ehdin rustata^^

      Poista
  2. Voi, Mathaiaksen ja Venalan tuli aika lähteä! Olihan heillä paljon elämää jo takana, onneksi pääsivät näkemään lapsenlapsensakin. Vai toinen lapsi Villelle ja Arthurille! Neptune on kyllä söpö tapaus, jännä nähdä millaisia hänestä ja Moonista kasvaa! Odottelen jatkoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, itseänikin on kutkutellut pelata eteenpäin, sillä Neptunella ja Lilyllä ei ole kauaa aikaa ikääntymiseen, niin pääsemme näkemään millaisia ihanuuksia heistä tulee ;)

      Poista
  3. Voi Arthur parkaa... :( Tuli itsellekkin haikea olo, kun Mathaias ja Venla siirtyivät ajasta ikuisuuteen. Toivottavasti siun peli jaksaa toimia nyt kunnolla. :D

    VastaaPoista

Kommentoi, jätä risuja ja ruusuja. Kaikki palaute on tervetullutta ja auttaa inspiraatiota pysymään yllä! :)