perjantai 24. maaliskuuta 2017

Osa 15: Haikara toi kuun


- Pulinaa: Tässä välissä kokoelmiini tupsahti kimppapuuhaa -lisäosa, jonka antimia nähdään varmaan myöhemmin :)

Sanotaan, että rakkaus sulattaa sydämen jään, mutta tuo samainen tunne oli jäädyttänyt vihasta kiehuneen Aadan etupihalle. Jää alkoi kuitenkin vähitellen sulaa ja tippuilla vetenä nurmikolle.

Aada tutisi kylmyydestä päästyään ulos jäämöhkäleestä. Hänen täytyi hetken miettiä, mitä kummaa olikaan tapahtunut. Aamulenkillä ollut Dora vilkaisi hytisevää naista kummissaan, mutta jatkoi sitten matkaansa. 

Aada oli yön riitelystä niin väsynyt, että hän päätti antaa asian olla, ainakin toistaiseksi. Hän katsoi sormessaan painavaa kihlasormusta ja hänen kasvoilleen kirposi jäinen kyynel. Arthur rakasti jotakuta toista, eikä Aada voinut sille mitään. Aada veti sormuksen sormestaan ja heitti sen pihan lampeen poistuessaan Fardasten perheestä.

Ville oli jäänyt yöksi Fardaksille siltä varalta, että Aada haluaisi satuttaa häntä sulettuaan.
"Huomenta, mitenkäs uni maittoi divaanilla?" Arthur kysyi ja tarkasteli väsynyttä Villeä hiukan huolissaan. 
"Nukuin hyvin, kiitos. Tosin olen kaiketi niin stressaantunut, että minun vatsani haluaa heittää kaiken ulos", Ville valitti huonoa oloaan.

"Anteeksi, minun pitää poistua vessaan", Ville kuiskasi ja riensi helpottamaan oloaan. 
Samaan aikaan Mathaias asteli Arthurin luo kulmakarvat kurtussa. Arthur aisti, että tämä oli saanut tietää Aadan kohtalosta. 
"Isä... Minä voin selittää", Arthur yritti rauhoitella Mathaiasta. 
"Minä kuulin, että olet heittänyt Aadan pihalle, vaikka sovimme jo hänen isänsä kanssa avioliitosta", Mathaias aloitti.

"Minkä minä sille voin, jos en tunne vetoa naisia kohtaan", Arthur tokaisi kylmästi ja levitteli käsiään. 
"Niin, tästä herrasmiehestäkö se riita sai alkunsa?" Mathaias kysäisi hiukan vaivaantuneena. 

"Hän on Ville ja minä rakastan häntä", Arthur vastasi ja puristi hampaat yhteen. 
"Mutta, eikös hän ole... tuota olen kuullut vähän huhuja hänestä", Mathaias sanoi vilkuillen jääkaapille haparoivaa Villeä, joka näytti kalpealta ja huonovointiselta.
"Hänen ammattinsa ei tee hänestä huonoa ihmistä!" Arthur kimpaantui. 

"Selvä, selvä. Minä olin vain ajatellut, että sinä ja Aada menisitte naimisiin", Mathaias rauhoitteli poikaansa. 
"No, niin ei nyt käy. Ville tulee Aadan tilalle ja sillä selvä", Arthur tokaisi. Mathaias prosessoi kaikkea saamaansa tietoa ja vilkaisi pahoinvoivaa Villeä uudestaan.


"Hyvä on, mutta sinun kannattaa pitää huolta uudesta puolisostasi. Sillä jos olet harrastanut petipuuhia hänen kanssaan, tulee sinun muistaa, että alienmiehet voivat saattaa miehiä raskaaksi", Mathaias totesi ja muisteli omaa kidnappausreissuaan.
Arthur tuijotti isäänsä hetken jäätyneenä paikalleen, mutta muisti harmikseen Mathaiaksen koettelemukset alieneiden kanssa muutama vuosi taaksepäin. 

Arthur tuijotti mietteliäänä eteensä ja muisteli intiimejä hetkiään Villen kanssa. Pieni virne ravisti hänen suupieliään, mutta virne kaikkosi, kun hän huomasi Villen jälleen juoksevan vessaan oksentamaan. Pitäsikö hänen kertoa Villelle mistä pahoinvointi johtui, ennen kuin tämä selvittäisi asian itse? 

Villen mentyä lepäämään pois pahaa oloaan Arthur nousi divaanilta ja meni istumaan ruokapöytään Venlan ja Lilyn seuraksi. 
"Äiti, minä olen pahoillani, että tämä meni näin", Arthur aloitti ja Venla tuijotti hetken mykkänä pöytää, mutta sitten hymyili.
"Ei se mitään, ethän sinä voi tunteillesi mitään", tämä vastasi ja jatkoi:
"Mutta sinun täytyy olla nyt Villen tukena, sillä alienraskaudet eivät ole ihmisille niinkään helppoja. Minä puhuin jo Villelle geeneistämme.
Arthur kiitti Venlaa asioiden selvittämisestä huojentuneena. 


Keskustelun lomassa Villekin oli noussut nokosiltaan ja saapui keittiöön. Arthur saattoi nähdä jo pienen vauvamasun pullottavan. Siinä oli jotain samaan aikaan ihanaa ja koomista, sillä miesten ei normaalisti kuulunut kantaa lapsia. Mutta Arthur ei ollutkaan ihminen, saati omannut samanlaisia geenejä kuin he. 

"Mikä on olosi, kulta?" Arthur kysyi hiukan ujostellen.  Hän ei ollut ennen käyttänyt kulta -sanaa Villestä.
"Hyvin alienuutisiin nähden. Onhan se hiukan absurdia ajatella kantavansa tulevaa perheenlisäystä sisällään, mutta toisaalta tämä pienoinen on lahja, jota me emme tienneet voivamme saada", Ville hymyili.

        
Tähän väliin kuva muodonmuutoksen kokeneesta Villestä. Ville on siis piirteiltään Erakko, Siisti sekä Musiikin ystävä. Tavoitteena hänellä(kin) on Nörttiaivo. (Olen manannut, että kaikki ovat nörttiaivoja...)


Arthur ei ollut osannut ajatella sitä, että hänestä tulisi pian isä. Ajatus tuntui hänestä hyvältä, sillä hän saisi jakaa tulevaisuutensa ihmisen kanssa, jota hän rakasti koko sydämensä pohjasta. Ville jäi asumaan Fardaksille, sillä taloudessa hänen raskauskomplikaatioistaan osattaisiin pitää huolta. Villestä oli paljon hyötyä myös pienen Lilyn hoidossa, sillä Ville tykkäsi lukea tälle hirviökirjaa aina iltaisin. 

Arthur ei enää kätkeytynyt lasiensa taakse soittaessaan musiikkia, vaan hän oli päättänyt paljastaa identiteettinsä koko maailmalle. Arthur jatkoi soittamista kadunkulmissa, mutta vietti samalla enemmän aikaa nykyisen poikaystävänsä Villen kanssa. 


Villen raskauden edetessä tuli myös aika seurata muiden kasvua. Mathaias ja Venla nimittäin viettivät vanhuuteen siirtymisen syntymäpäiviään. (Ja Mathaias hienosti puhalsi kynttilät ja hulahti seinän läpi innostuksissaan).



Ja näin alkoivat, surullista kyllä, Mathaiaksen ja Venlan viimeiset elinvuodet.  

Mathaiaksen ja Venlan lisäksi pian vietettiin myös erään pienen kedonkukkasen syntymäpäiviä. Ville oli tavalliseen tapaansa lukemassa kirjaa Lilylle, kun Arthur pysähtyi katselemaan heitä hymynkare suupielillään. 
"Onko pikku-Lilyllä tänään synttärit?" Ville leperteli viedessään kirjaa takaisin hyllyyn.
"Kakku tattoo kakkuwa", Lily jokelsi ja taputti käsiään. Arthur hymyili.

"Mikäs noin hymyilyttää kultaseni?" Ville kysyi ja nosti katseensa Arthuriin.
"Minä vain olen niin onnellinen" Arthur hymyili ja halasi Villeä tiukasti. 
"Haluaisitko auttaa Lilyn kakun leipomisessa?" Arthur kysyi ja sai Villeltä myöntyvän vastauksen. He olivat tällä hetkellä ainoat, jotka kykenivät juhlimaan Lilyn synttäreitä, sillä Mathaias ja Venla paiskivat edelleen töitä vanhasta iästään huolimatta.

"Noniin, pikku-Lily siskoseni puhalletaanpa kynttilät", Arthur naurahti ja antoi pienen taaperon nojata kaiteen yli puhaltamaan kakkua sammuksiin.


Lilystä kasvoikin todella suloinen lapsokainen, vaikkakin hiukan surullisen näköinen sellainen ihmismuodossa. Lily sai ensimmäiseksi piirteekseen hyvyyden ja tavoitteekseen seurapiirisimin.


Villen vatsan kasvu ja raskauden nopea eteneminen ihmetytti Arthuria. Hän saattoi viettää hetkiä vain vatsaa tunnustellen ja sille jutellen. Arthur ja Ville eivät olleet sen kummemmin miettineet nimeä tulevalle lapselle, eivätkä he olleet halunneet tietää sen sukupuolta. Ville oli kuitenkin heittänyt ilmoille ajatuksen siitä, että tulevalle lapselle annettaisiin jokin avaruusteemainen nimi.

Lilyn kasvettua ulos taaperohuoneestaan sai hän muuttaa yläkertaan Rohin vanhaan huoneeseen. Mathaias teki päätöksen raskain sydämin huoneen muuttamisesta, sillä hän oli toivonut, että Roh palaisi rauhoituttuaan takaisin. Rohista ei kuitenkaan ollut kuulunut yhtään mitään.

"Noh, isä. Miltä tämä asettelu kuulostaa?" Arthur kysyi eräänä aamuna ehdotettuaan, että Ville muuttaisi Fardaksille pysyvästi lapsen syntyn jälkeen. Mathaias oli saanut paljon aikaa totutella tulevaan, vaikkakin hän oli ollut huolissaan Aadan isän sijoittamista rahoista. 
"Kaikki tavallaan voittavat. Minä saan poikaystäväni ja sinusta tulee isoisä", Arthur jatkoi. 
"Kyllä minä teidät hyväksyn", Mathaias nyökkäsi ja asia oli sillä päätetty. 

Pian koittikin sitten kauan odotettu lapsen syntymä. Arthur oli sukupolvesta seuraava, joka pääsi panikoimaan sairaalaan matkatessaan.

Sama panikointi jatkui leikkaussalissa ja sen kummallista härveliä tuijotellessa. Yllätyksekseen Arthur huomasi, että Villen elämästä vastuussa oli häntä teininä kylmästi kohdellut Sara Datta. 

Radikaalifeministisestä leikkaajasta ja hänen erikoisista mielipiteistään miehistä huolimatta leikkaus sujui hyvin. Ville sai käsivarsilleen pienen itkevän tyttölapsen. Tämä pienokainen sulatti isiensä sydämet ja hänen kuutakin kirkkaammat silmänsä tekivät Mooniksi nimeämisestä helppoa. Arthur katseli Villen käsivarsilla tuhisevaa lasta hymyillen. Hän oli nyt isä.

Mutta yllätykset eivät loppuneet siihen. Ville puki sairaalapuvun päälleen, sillä hänen tulisi jäädä tarkkailuun seuraavan yön ajaksi. 
"Arthur, minä olen vähän miettinyt asioita", Ville aloitti ja Arthur tunsi kiven putoavan hänen vatsaansa. Arthur ei halunnut, että Ville lähtisi pois, kuten Aadakin oli tehnyt.

"Älä nyt näytä noin järkyttyneeltä, kulta", Ville naurahti ja polvistui Arthurin eteen.
"Arthur Fardas, tuletko aviomiehekseni?" Ville jatkoi hymyillen. 
Arthur oli aivan häkeltynyt kosinnasta, vaikka se olikin ollut odotettavissa. Ville ja Mathaias olivat nimittäin kuiskutelleet edellisenä iltana salaperäiseen malliin ja ilmeisesti siis suunnitelleet tulevia häitä. 
"Kyllä. Kyllä minä tulen!" Arthur hihkaisi onnesta ja halasi Villeä. Hän ei ollut uskoa onneaan todeksi.


Villen ollessa sairaalassa Arthur vietti aikaa kotia hoitaen ja kasveja istutellen. Hän ei malttanut odottaa, että hänen kihlattunsa ja tyttärensä saapuisivat kotiin.

Ja pian perheen uusi ihmetys Moon saapui Villen kanssa kotiin. Moon sai paikan Lilyn vanhasta huoneesta, jota  ei ollut remontoitu vielä uuteen uskoon. Lily oli ihmeissään pienestä jokeltelevasta nyytistä, jolle Lily oli Mathaiaksen kertoman mukaan täti. Lilystä se oli hassua, sillä hän oli kuvitellut, että tädit ovat vanhoja ja harmaita. 

"Arthur, oletteko te nyt Villen kanssa silleen?" Lily kysyi aamiaispöydässä. Arthur oli myllännyt kasvimaalla jälleen kerran ja oli tahrannut paitansa multaan. Ville hymyili kommentille syödessään salaattiaan.
"Kyllä, me itseasiassa olemme kihloissa", Arthur vastasi hiukan hämmentyneenä.
"Olenko minä sitten Moonin täti?" Lily kysyi.
"Kyllä, niin kuin isä sinulle kertoi, Moon on sinulle täditettävä", Arthur valaisi. 

Ja pieni täditettävähän kasvoi kuin silmissä. Moon oli pian jo liian iso nukkuakseen pienessä alienkehdossaan, joten hän pääsi opetteleman yksin taaperosängyssä nukkumista. Mathaias oli sinisestä lapsenlapsestaan hyvin ylpeä, vaikka pieni Moon samalla ihmetytti häntä. Moon oli nimittäin alien-hybridi, jollaiseen Mat ei ollut törmännyt kuin kerran aikaisemmin. 

Moonista kasvoi siis pieni punahiuksinen hybridi. Ensimmäiseksi piirteekseen hän sai hupsun piirteen. 

Moonin kasvun myötä Lily sai pienokaisesta leikkikaverin uuden nukkekotinsa ääreen. Arthur olisi halunnut seurata leikkejä vierestä, mutta hänellä ei ollut enää pääsyä Lilyn huoneeseen sen jälkeen, kun hän oli rikkonut nukkekodin ilkeydenpuuskissaan jo kerran.

Ville ja Arthur kävivät myös Lilyn kanssa puistoissa leikkimässä ja suunnittelivat ottavansa Mooninkin mukaan jonain päivänä. 
"Oletko miettinyt, mitä aiot tehdä työksesi tästä eteenpäin?" Arthur kysyi yllättäen heidän katsellessaan Lilyn leikkejä.

"Olen ajatellut, että voisin jättää seuralaishommat ja alkaa harjoittamaan politiikkaa", Ville pohti. 
"Se kuulostaa hyvältä ajatukselta, ei sillä, että työssäsi olisi ollut mitään vikaa. Minä olen vain vähän liian mustasukkainen sellaiseen hommaan", Arthur naurahti.
"Vai olet mustasukkainen?" Ville kiusasi. 
"No, äläs nyt. Mitä minä piirteilleni voin", Arthur vastasi ja pukkasi Villen kylkeä kyynärpäällään.
"Niin, eihän sille voi mitään, jos tekee mieli potkia nukkekoteja hajalle ja pitää oma kultansa ihan kyljessä kiinni", Ville virnisti.


---  
Tällainen kevyempi hyvän mielen osa tälläkertaa. Pahoittelen ajan nopeaa kulkua... Jouduin nimittäin lavastamaan muutamia kohtauksia edelliseen osaan uudelleen, joten tapahtumien seuraaminen jäi vähän vähemmälle. Anyway, Arthurin ja Villen taivalta seuraillaan taas ensi osassa :)                                                 

9 kommenttia:

  1. Onneksi Aadasta ei koitunut tuon enempää harmia! Vaikka eihän sitä tiedä, jos hän palaa vielä. Sitten olisi Fardasten kannoilla Roh'n lisäksi muitakin kostonhimoisia ex-perheenjäseniä :D Villen raskaus oli aika yllättävä käänne, olisihan se pitänyt tuosta pahoinvoinnista tajuta. Pikku-Moon on oikein söpö ja Lilykin vaan kaunistuu päivä päivältä! Odottelen jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentoinnista jälleen! Mietin kauan, että uskallanko ottaa mpreg aspektin tähän tarinaan mukaan, mutta Mathaiaksen kaappaus laski kynnystä huomattavasti :D Ja alienithan eivät tosiaan omaa samoje geenejä kuin ihmiset, joten kaikki on mahdollista!
      Moonista tuli tosiaankin söpö ja Lilystä tuli ihana hippiäinen. Kerrankin näin päin: alieneiden kaappauslapset saattavat olla outoja toisinaan.

      Poista
  2. Tämä oli todella rauhallinen osa :D Arthurilla menee kerrankin onnellisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rauhallinen hyvinkin, tulevaa sitten odotellessa ;)

      Poista
  3. Olipa ihana kevyen mielen osa!

    Moon on suloinen pikkumuru, ja Villekin aika charmikas herrasmies. En pitänyt Aadasta alun alkaenkaan, hyvä kun lähti lätkimään. Toisaalta kyllä toivon eukko palaisi kiusaamaan perhettä vielä. Voi miksi, miksi, rakastankaan draamaa niin paljon? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Draama on hieno asia ja lupaan, että sitä tullaan näkemään vielä tulevaisuudessa. Se jää nähtäväksi, kuka draaman aiheuttajana onkaan. Paljastuksena sanottava, että tietokoneeni tekniset ongelmat aiheuttivat yllätyksiä seuraaviin osiin liittyen :'D

      Poista
    2. Hyvää aprillipäivää! Muistatko mainitsemani uuden projektin? Tässä se on:

      http://lcbarlowts4.blogspot.fi/

      Käy ihmeessä tutustumassa :D

      Poista
  4. Mistä tullut toi kehto? JOnkun lisärin mukana vai ladattu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alienkehto on Duunipäivä lisäosan mukana tuleva varuste kuten alienitkin :)

      Poista

Kommentoi, jätä risuja ja ruusuja. Kaikki palaute on tervetullutta ja auttaa inspiraatiota pysymään yllä! :)