sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Osa 14: Kukkia ja vihaisia mehiläisiä

- Ennen osan lukemista suosittelen perehtymään myös Rohin ja Doran tulevaisuuskatsauksiin. Tarinat löytyvät kuvia klikkaamalla :)

- Lisähuomautus: Osan aiheet ja kielenkäyttö eivät ole aivan pienimmille suunnattuja.

http://lcfardas.blogspot.fi/p/141-extra-kalmanhajuinen-kosto.html

http://lcfardas.blogspot.fi/p/142-extra-onnellista-perhe-elamaa.html

---


Suudelmat eivät jääneet vain vessan luona vaihdettuun pusuun, vaan miehet jatkoivat suuteloa myös Vickyn luokse päästyään. Arthur ei tuntenut syyllisyyden tunteita, sillä Vickyn kosketus tuntui melkein ammattimaisen hyvältä. 

Tosiasiassahan Vicky oli enemmänkin kuin ammattilainen, mikä kävi ilmi myöhemmissä tuoksinnoissa. Arthurin sisin koki pienen vihlauksen, kun hän ajatteli, että viettäisi ensimmäisen kertansa jonkun muun kuin tulevan vaimonsa kanssa. Arthur ei antanut sen kuitenkaan häiritä, vaan hän päätti jättää Aadan ajattelun myöhemmälle ajankohdalle.

Aamulla Arthur heräsi raukeana ja oli miltei säikähtää huomatessaan nukkuvansa jonkun toisen kotona. Arthur katseli hetken ympärilleen ja huomatessaan Vickyn nukkuvan raukeasti vieressään hän hymyili. Vicky oli niin kaunis. Mutta Vicky ei kuulunut hänelle, tämä oli vain hänen työtään. 
Arthur huokaisi ja puki alusvaatteet yllensä ja kaivoi taskustaan sata simoleonia. Hän laski rahan Vickyn yöpöydälle ja poistui vähin äänin nukkuvan seuralaisensa luota. 

Arthur palasi kotiin omatunto kolkuttaen ja häntä odotti vastassa yhä vihainen kihlattu. 
"Missäs sinä olit koko yön kun et vastannut viesteihinikään?!" Aada kivahti, kun Arthur asteli sisälle. 
"Olin kuule kapakassa. Join pääni täyteen etkö kuule?!" Arthur raivosi ja levitteli käsiään.

Aada vain hymähti ja nappasi pienen Lilyn syliinsä.
"Ei minun tarvitse kuunnella tuollaista tiuskintaa. Minä en ole mitään väärää tietoisesti tehnyt!" hän kivahti ja kantoi Arthurin pikkusisaren huoneeseensa. 

Arthur ei kuitenkaan osannut jättää riitaa selvittämättä, vaikka hänen olisi tehnyt mieli. Aadan jo mentyä torkkumaan Arthur kävi varovasti herättämässä tämän ja kietoi anteeksipyytävään halaukseen.
"Anteeksi rakas, minä vain menetin malttini", Arthur totesi halatessaan Aadaa. 
"En minä pettäisi sinua, usko pois. Olet niin kauniskin", Arthur jatkoi ja hymyili pieni pisto rinnassaan. Aada hyväksyi anteeksipyynnön ja lupasi itsekin käyttäytyä suopeammin miestään kohtaan, vaikka usein mustasukkainen olikin. 


Ja niin Arthurin musisointi salassa jatkui. Hän oli alkanut kerätä mainetta ympäri kaupunkeja ja hänen esityksiään tultiinkin katsomaan jopa rapakon toiselta puolelta asti. 



Arthur ei enää ainoastaan soittanut katukeikkoja, vaan häntä pyydettiin soittamaan erinäisiin yksityistapahtumiin kuten esimerkiksi häihin. Soittamisen ohella Arthur teki myös täsmäiskuja karaokebaareihin iltoina, joina järjestettiin rahanarvoisia karaokekilpailuja. Arthur oli usein lyömätön laulaja, sillä yleisö piti hänestä kovasti.



Soittamisen ohella jatkuivat myös tapaamiset Vickyn kanssa. Vicky oli Arthurille tapa päästä pois arjen ahdistavasta kierteestä ja väline jonkinasteisen rakkauden tuntemiseen. Vickyn kanssa pelehtiminen sai Arthurin tuntemaan itsensä arvostetuksi ja elävämmäksi kuin koskaan ennen. Arthur ei vain osannut päästää siitä tunteesta irti, sillä samaista tunnetta ei ollut Aadan lähettyvillä ollessa.


Arthur oli usein työpäivien päätteeksi niin väsynyt, että hänellä ei ollut voimia eikä aikaa seurustella kihlattunsa kanssa. 


Tämä muutos ei miellyttänyt mustasukkaisuuteen taipuvaista Aadaa, vaan Arthur joutui kuuntelemaan usein tämän kireitä tunteenpurkauksia. Arthurillakaan ei ollut helppoa, sillä myös tämän mustasukkainen luonne aiheutti hänelle tunnontuskia - nyt kahden kumppanin osalta. 


Erimielisyyksistä huolimatta Aadan ja Arthurin hääjärjestelyt olivat täyttä vauhtia käynnissä Mathaiaksen johdolla. 
"Noniin Aada, sinun isäsi on lähettänyt meille kasan mekkoja, jotka odottavat sinua Rohin entisessä huoneessa. Voit käydä sovittamassa niitä ja valita niistä sopivan hääpäivää varten", Mathaias sanoi hymyillen eräänä aamupäivänä.


"Voi kuinka tämä tuleekin tarpeeseen!" Aada huudahti iloisena ja riensi yläkertaan hymynkare suupielillään. Arthur suuntasi myös samaan suuntaan, mutta ei mekon perässä, vaan vastaamaan soivaan puhelimeensa.


"Haloo, hei Vicky, mitä asiaa?" Arthur vastasi puhelimeen.
"Hei... Minä tuota haluaisin nähdä sinut", Vicky pyysi. 
Arthur hymyili ja lupautui tulemaan paikalle pikinmiten.


"Voi, kun sinä olet kaunis!" Venla huudahti ihastuksesta, kun Aada asteli hänen eteensä harmaassa häämekossa. 
"Kiitos, tosin pelkäänpä, etten voi käyttää tätä mekkoa kuitenkaan", Aada huokaisi.


"Kuinka niin?" Venla kysyi ja kurtisti kulmiaan.
"Minusta tuntuu, että Arthurilla saattaa olla joku toinen. Tai ainakin jotakin hän minulta salailee", Aada totesi hiukan vaisuna ja jatkoi:
"Luulin, että löytäisin rakkauden ja aviomiehen viimein tätä kautta, mutta minusta tuntuu, ettei Arthur välitä minusta."
"Kyllä hän välittää. Hän on vain stressaantunut töiden takia", Venla lohdutti hiukan apeaa morsianehdokasta.


Sillä välin Arthur oli löytänyt tiensä Vickyn lämpimään huomaan.
"Sinulla oli jotakin asiaa? Tarvitsetko asiakasta tänään?" Arthur kysyi virnuillen.
"Ei, en tarvitse. Haluan puhua A. King. Puhua meistä", Vicky hymyili ja laski Arthurin käden omaansa.


Arthur kävi heittämässä nahkatakkinsa naulaan ja tuli istumaan Vickyn viereen sängylle. 
"Mitä asiaa sinulla oli?" Arthur kysyi hiukan epäilevänä.
"Minä vain haluaisin niin kovasti tietää kuka noiden lasien taake kätkeytyy", Vicky totesi hiukan punastellen.

"Hyvä on, mutta lupaa sinäkin, että paljastat identiteettisi taiteilijanimesi takaa", Arthur sanoi ja nousi ylös ja riisui valeasunsa. 
Vicky nyökkäsi ja kääntyi ympäri nähdäkseen A. Kingin lasien taakse, mutta häntä odotti paljon suurempi näky, kuin hän osasi odottaakkaan.

"Arthur?!" Vicky huudahti ja levitteli käsiään. Arthur oli hämmentynyt ja samaan aikaan järkyttynyt. Kuinka tämä mies tunsi hänet alienmuodossa? 

"Hetkinen nyt. Kuinka sinä tunnet minut?" Arthur kysyi edelleen yhtä hämmentyneenä.
"Hyvänen aika. Minä olen Ville, Ville Pikkarainen. Olimme parhaita ystäviä!" Ville haukkoi henkeään ja levitteli edelleen käsiään. Arthur tuijotti Vickyä kauan hiljaisuuden vallitessa. Oliko hän maannut Villen kanssa?

"Vicky.. siis Ville, kuinka ihmeessä sinä päädyit tälle alalle?" Arthur kysyi ja istui takaisin sängylle selvittelemään ajatuksiaan. 
"Minä tuota, olen yrittänyt etsiä töitä, mutten löytänyt muuta tapaa ansaita rahaa", Ville huokaisi vaisusti ja jatkoi:
"Minulla on todella vähän rahaa ja siksi minulla ei ole juurikaan huonekaluja."
"Entä sinä Arthur, kuinka sinusta tuli maailmankuulu A. King?" Ville kysyi hymynkare huulillaan.

"Halusin lääkäriksi, mutten päässyt lääketieteelliseen, joten aloin soittaa. Soittaminen on ollut minulle jo kauan unelma", Arthur vastasi. 
Ville vain nyökytteli ja hiljaiuus jatkui. 
"Oletko sinä sitten, tuota... homoseksuaali?" Ville kysyi hiukan punastellen. 
"Minä en itseasiassa tiedä. Tarvitsen ehkä aikaa sen selvittämiseen, mutta sen tiedän, etten kykene rakastamaan kihlattuani Aadaa", Arthur vastasi hiljaa. 

He tulivat molemmat yhteisymmärrykseen siitä, että heidän tuli antaa aikaa toisilleen miettiä, mikä elämässä oli tärkeintä ja keille heidän sydämensä kuuluivat.
 

Arthur päätti jalkautua takaisin kotiin. Hänen päänsä oli tarpeeksi pyörällä siitä ajatuksesta, että hän oli viettänyt yönsä entisen parhaan ystävänsä kanssa. 
Arthurin pää ei kuitenkaan selvinnyt yhtään enempää hänen saapuessaan kotiin. Arthur oli epähuomiossa unohtanut esiintymisasun päälleen eikä näky ilahduttanut Aadaa kovinkaan paljon.

"Mitkä ihmeen vaatteet sinulla on päälläsi?! Ja missä olet luurannut koko päivän? Meidän piti suunnitella häitä!" Aada kivahti ja puristi kätensä nyrkkiin. Arthur valahti kauttaaltaan kalpeaksi. 

"Tämä on työasuni! Minä olin töissä!" Arthur karjaisi takaisin, mutta huomasi samassa paljastaneensa itsensä.
"Työasu mukamas! Sanoit olevasi siivooja! Mikä saastainen renttu sinä olet? Häh?!" Aada tuohtui entisestään saadessaan tietää, ettei Arthur työskennellytkään siivoojana.

Samaan aikaan Ville oli jalkautunut Fardasten tontille. Villen ei ollut vaikea löytää oikeaan osoitteeseen, sillä hän oli käynyt kyseisessä osoitteessa monta kertaa ennenkin. Ainut asia, mikä hämmensi häntä oli täysin erilainen talo, joka seisoi vanhan nikkaroidun tönön paikalla. 

Kesken riitelyn Arthur sulki Aadan hetkeksi pois kuuloetäisyydeltään ja vastasi tulevaan puheluun.
"Hei Vicky, ai... Kyllä minä tulen, Kiitos", Arthur mutisi ja suuntasi pihalle.
"VICKY? Onko sinulla joku nainen?? Arthur kuuntele!" Aada huusi Arthurin perään, mutta turhaan.

"Anteeksi, että näin myöhään vaivaan, mutta tulin tuomaan takkisi ja pari paitaa, jotka olivat jääneet minun luokseni", Ville pahoitteli. Arthur katsoi nätisti viikattua pinoa kivellä ja hymyili. 
"Kiitos, on vain hieman hämmentävää, että tulit tänne", Arthur naurahti.

"Minä, vain halusin nähdä sinut ja sanoa, että... Että minä rakastan sinua Arthur. Olen pitänyt sinusta jo niin kauan, kuin olen tuntenut sinut", Ville henkäisi.
Arthurin leuka loksahti miltei pois paikaltaan. Hän ei tiennyt mitä ajatella. 


Mutta Arthur ei ollut ainut, joka kuuli Villen rakkaudentunnustuksen. Aada marssi nyt entistäkin vihaisempana Arthurin ja villen luokse.

"Sinä petit minua MIEHEN kanssa! Ja esiinnyit renttuasussa soittamassa musiikkia! Sinä!", Aada Raivosi ja tönäisi Arthuria koko raivon nostattamalla voimallaan niin, että tämä miltei lensi selälleen yllätyksestä.

Ville riensi väliin Arthurin avuksi.
"Arthur ei ole tehnyt mitään väärää! Minä se olin, joka vietteli hänet ja tein vain työtäni", Ville vastusti. 
"Teit työtäsi?! Mikä huora sinä olet?! Kuuletko? Makaat maksusta toisten kanssa niinkö? Sietäisit hävetä!" Aada raivostui.

"Kuules pieni hintti, sinähän et minun miestäni vie. Tämä pikkuruinen ase hävittää sinut kuin tuhka tuuleen. Sain tämän isältäni lahjaksi ihan sitä varten, jos kohtaan inhottavia miehiä elämässäni. Ja sinä olet juuri sellainen!" Aada naurahti ja kaivoi aseen esiin taskustaan. Ville kalpeni kauhusta.

"Ei! Sinä et koske minun Villeeni sormellasikaan!" Arthur mylväisi ja kaivoi Venlan antaman aseen taskustaan ja suuntasi sen säteen kohti Aadaa. 

"Ville on minulle rakas. Ja sinä et koske häneen. Piste." Arthur ärähti hampaidensa välistä ja muutti kaavaillun vaimonsa jääksi. 

Villen jalat tutisivat, mutta hän hymyili. 
"Kiitos, sinä pelastit minun henkeni", Ville sopersi. 
Arthur ei vastannut mitään, vaan painoi suukon Villen poskelle. Hänen päässään ei enää pyörinyt. 
"Minäkin rakastan sinua Ville", Arthur kuiskasi.   


---

Tämähän eskaloitui sitten nollasta sataan ja takaisin :D. Ei ollut toden teolla tarkoitus tehdä näin dramaattista osaa, mutta Arthurin ja Aadan mustasukkaiset piirteet saivat aikaan kauniin taistelun. En ollut aiemmin tiennyt, että simillä voi olla 'raivoissaan' mielentila, joka Aadalla oli tappelun tuoksinnassa... Onneksi ei nainen sentään kuollut sydämen räjähdykseen :D.

Mitä mieltä olette Villestä ja Arthurista?

6 kommenttia:

  1. Ooooooooo~~~~ Tässä oli paljon draamaa!!! Jännitän miten näiden kahden kyyhkyläisen tarina jatkuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että tykkäsit! Ja kyyhkyläisiä tullaan kyllä seuraamaan toden teolla :3

      Poista
  2. Ohhoh! Näinköhän oli kuitenkaan hyvä idea muuttaa kihlattu jääksi.. Toisaalta, päästiinpähän Aadasta eroon kertaheitolla. Arthur ja Ville ovat kyllä söpöjä yhdessä, hyvä että saivat toisensa. Saapa nähdä, miten heidän suhteensa jatkuu ja mitä muulla perheellä on sanottavaa. Kävin muuten kurkkaamassa nuo extrat, Doran pieni perhe oli todella suloinen! Ja mielenkiinnolla odotan, mitä Roh keksii Fardasten pään menoksi. Jatkoa odotellen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Tosiaan, Aadasta päästiin nopeasti eroon, mutta hiukan jäisissä merkeissä :D Rohista todennäköisesti kuulemme vielä tulevaisuudessa ja on mukavaa seurata millainen Mirasta kehittyy ajan myötä :)
      Jatkoa tulee, kunhan löydän taas opinnoiltani välin, jolloin jatkaa!

      Poista
  3. Tämä osa jätti kyllä aika vähäsanaiseksi. Ville ja Arthur ovat suloisia yhdessä, vaikka rakkaustarinansa ei olekaan mikään tavanomainen. Innolla odottelen myös millaista hämminkiä Roh saa tulevaisuudessa aikaan!

    ps. Mulla on Sanahelinään lisäksi yksi projekti simsin parissa aluillaan, mutta sen enempä en paljasta. Lisää tietoa aikanaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hoo, pitääkin käydä seurailemassa sivujasi ^^ Ja kiitos kommentistasi. Villen ja Arthurin rakkaustarina ei tosiaan ole mikään tavallinen, mutta erilaisuus tuo rikkautta itse kuhinkin tarinaan. Niinhän se arkielämässäkin menee; meillä jokaisella on omat taustamme ja omat erilaiset tarinamme. :)
      Rohia tullaan myöskin näkemään myöhemmin, jos herra eiehdi kupsahtaa ennen tarvittavaa juonenpätkää :D (Onneksi olen tallentanut hänet omaan tallennukseensa, ettei pääse kupsahtamaan...)

      Poista

Kommentoi, jätä risuja ja ruusuja. Kaikki palaute on tervetullutta ja auttaa inspiraatiota pysymään yllä! :)