torstai 2. maaliskuuta 2017

Osa 13: Salaisuuksia

- Pulinaa: Hellurei jälleen tauon jälkeen! Opiskeluni ovat vieneet suuren osan ajastani, mutta olen jälleen palannut. :) Osasta tulee ajan puutteen vuoksi pitkä ja siinä on paljon infoa, mutta nauttikaa silti lukuhetkestänne!

Lilyn ja Mathaiaksen saavuttua kotiin oli ilmapiiri jo hiukan laantunut. Vaikka Mathaias joutui hoitamaan Lilyä lähes yksin, oli hän saanut sovittua Venlan kanssa. Venlan mielestä olisi ollut parasta lähettää Lily takaisin kotiplaneetalleen, mutta Mathaiakselle Lily oli omaa lihaa ja verta.

"Lily taisi olla melkoinen yllätys", Arthur naurahti pienen tytön nukahdettua. 
"Voi, kuule. Olihan se aikamoista tökkimistä, mutta ei siitä sen enempää", Mathaias rykäisi. 

"Tärkeintä tässä on nyt se, että aikanaan pieni Lily jää sinun huollettavaksesi, sillä minä ja äitisi alamme olla jo vanhoja", Mathaias aloitti. Arthur kurtisti kulmiaan odottaen mitä tuleman piti.
"Siksipä äitisi soitti pari puhelua raskausaikanani ja me sovimme naimakaupat erään rikkaan suvun kanssa. Kun sinusta tulee aikuinen, menet naimisiin heidän tyttärensä kanssa", Mathaias jatkoi.

"Mutta... enhän minä voi-", Arthur henkäisi, mutta Mathaias keskeytti poikansa.
"Kyllä sinä voit. Tämä on vain sinun hyväksesi. Ei minun aikanani menty naimisiin rakkaudesta, sinun äitisi opetti sen vasta minulle. Ja koska sinä olet minun poikani, sinä teet perijänä niin kuin minä käsken. Tästä ei keskustella", Mathaias jyrähti ja poistui huoneesta. 
Arthur katseli käsiään. Hänen syntymäpäivänsä koittaisi pian.


Pian vietettiin Doran synttäreitä, josta kasvoi kaunis nuori nainen. Doran kolmanneksi piirteeksi periytyi Mathaiakselta ahmatin piirre. 

Fardasten lisäksi myös Roni oli tullut juhlimaan Doran syntymäpäiviä. Roni oli itsekin astunut aikuisuuden puolelle ja täten tuli samalla pyytämään, josko Dora haluaisi muuttaa hänen kanssaan yhteen. Ronilla kun oli nyt oma asunto. Dora suostui pyyntöön hymyillen ja alkoi järjestellä muuttoa jo seuraavana päivänä.

Pian koittivat myös kauan pelätyt Arthurin syntymäpäivät. Arthur asteli suklaakakun luo ja katseli kynttilöitä hiukan alakuloisena. Aikuisuus tarkoittaisi avioliittoa naisen kanssa, jota hän ei tuntenut. Nainen kiidätettäisiin hänen luokseen heti syntymäpäivien jälkeen. 

Seuraavana aamuna Arthur oli käynyt pakkaamassa Doran huoneen viimeisiä tavaroita tämän muuttoa varten. Arthur tunsi syvällä sisällään kateutta siskoaan kohtaan, sillä hän saattoi muuttaa yhteen rakastamansa ihmisen kanssa. Samaa mahdollisuutta ei Arthurille tarjottu.

Arthur laskeutui alas portaita ja tunsi, kuinka hänen vatsansa pohjassa muljahti. Alakerrassa häntä odottaisi Venlan lisäksi tuntematon nainen, jonka kanssa hänen tulisi viettää loppuelämänsä.

"No, mutta! Sehän on hyvä. Me voimme rakentaa yhdessä isäsi rahoilla kodin, jossa sinä ja Arthur voitte vanheta yhdessä", Venla iloitsi.
Arthur istui pöytään hiukan kiusaantuneena ja katseli edessään istuvaa naista. Tulevaa vaimoansa.

"Kuulostaa hyvältä", nainen hymyili. Arthurin mielestä hän vaikutti paremmalta vaimoehdokkaalta, kuin mitä Arthur oli pelännyt.
"Hei, ihana tavata sinutkin. Minun nimeni on Aada d'Everux", nainen säteili ja jatkoi: "Sinun täytyy olla Arthur, hauska tavata."

"K-kyllä, minä olen Arthur", Arthur sopersi ja nousi kätelläkseen Aadaa.

Aada ei kuitenkaan ollut kättelytuulella, vaan hän painoi salamannopeasti suukon tulevan miehensä huulille. Arthur oli suukosta yllättynyt ja hiukan järkyttynyt. 
"Ihanaa, että tuleva mieheni on noin komea", Aada kihersi ja Arthur lehahti punaiseksi hämmennyksissään.

Arthur yritti vaihtaa puheenaihetta päästäkseen pois kiperästä tilanteesta. 
"Mistä te puhuitte äidin kanssa? Onko tänne tulossa remontti?" Arthur kysyi.
"Kyllä, isäni antoi naimakaupan kylkiäisenä teille suuren tukun rahaa, jotta voisimme remontoida talomme uuteen uskoon", Aada vastasi.




Tuumasta toimeen. Fardasten aina niin pimeä mökki ajettiin remonttifirman voimin maan tasalle ja vanhan talon paikalle nousi uusi perheen tarpeita paremmin palveleva talo. Mathaias oli valvomassa remonttimiehiä, jotta he saisivat pidettyä De Vourin lipaston kellarissa, eivätkä tekisi turhan suuria muutoksia, jotka voisivat vaarantaa perheen hengen.

(Talon muutos myös ihan siksi, koska turhaannuin aina niin pimeisiin kuviin...)

Remontin valmistuttua Fardakset pääsivät tutustumaan uuteen hienoon kotiinsa. Arthur päätti ottaa hiukan aikaa itselleen ja kokata juustomakaroonia uudella liedellä.

Arthur pohdiskeli niitä näitä ja mietti, millaista hänen elämänsä Aadan kanssa tulisi olemaan. Juustomakarooni alkoi savuta.


Palohälytin alkoi huutaa ja Arthur säpsähti hereille ajatuksistaan. Hän kaivoi esiin Venlan antaman aseen ja painoi siinä olevaa jäädytyssäde-nappulaa. Arthurin onneksi liesi sammui säteen voimasta ja hän saattoi kahmia palanutta ruokaa lautaselle. 

"Mitä? Eikö palanut ruoka maistunut?" Roh irvaili, kun Arthur vaihtoi ateriansa jääkaapissa olleeseen valmissalaattiin.
"Mokomakin lieden sytyttelijä", Arthur tuhahti. 
Roh vain virnisti. Hän oli teini-iässä saanut tietoonsa oman taitonsa tulipalojen sytyttelystä ja toisinaan kiusasi isoveljeään hyvin turvallisilla tempuilla.

"Joku olisi voinut vaikka kuolla!" Arthur ärähti huomatessaan Rohin virneen.
"Lässyn lässyn lää. Se oli vain pieni kepponen", Roh nauroi. 
Arthur vain pudisti päätään ja huokaisi. Rohin taidoista ei seuraisi mitään hyvää, jos poika saisi tietää pahoista taustoistaan.

***
Eräänä aamuna Mathaias söi aamiaista Aadan kanssa. 
"Mitenkäs ne teidän hääsuunnitelmat sujuvat?" Mathaias kysyi ja vilkuili Aadan sormea. 
"Arthur ei ole tainnut vielä kosia", hän jatkoi.
"Ei ole vielä, mutta kyllä me naimisiin menemme, älä huoli", Aada vakuutteli.

"Se on hieno kuulla!" Mathaias huudahti ja taputti käsiään. 
"Tottakai, Arthur ja minä tulemme hyvin toimeen. Isäni oli oikeassa, kun otti teihin yhteyttä järjestetyn avioliiton toimesta. Te olette olleet niin kilttejä minulle", Aada kiitteli hymyillen.

Yläkerrassa Arthur oli vasta heräilemässä, kun Aada ja Mathaias porhalsivat huoneeseen. Aada oli vaihtanut päällensä punaisen juhlamekkonsa ja katseli seinällä olevia tauluja hohtaen onnesta.

"No mutta, mitäs täällä juhlitaan prinsessa?" Arthur hymyili ja suuteli Aadan kättä. Hän oli jo tottunut Aadan seurassa olemiseen ja myöntänyt itselleen pitävänsä tästä, ainakin ystävällisessä mielessä. Ehkä hän jonain päivänä oppisi myös rakastamaan Aadaa, niin kuin kunnon aviomiehen kuuluisi.


"Me juhlimme sitä, että me menemme kihloihin", Aada hymyili ja polvistui Arthurin eteen. 
"Arthur, menetkö kanssani naimisiin, niin kuin on tarkoitettu?" Aada kysyi pitäen sormusta esillä.

Arthur pujotti sormuksen sormeensa. Sormus tuntui painavalta ja puristi ikävästi. Mutta Arthurin täytyi unohtaa ikävät ajatukset ja ajatella perhettään, joten hän karisti epäilyksen harteiltaan.
"Kyllä Aada, minä menen kanssasi naimisiin!" Arthur hymyili.

"Minä rakastan sinua", Arthur totesi sydämessään jyskyttävästä jäästä huolimatta. 
"Minäkin rakastan sinua Arthur", Aada leperteli ja painoi nenänsä kultansa nenää vasten.

Samana iltana Arthur palasi nuoruuden harrastuksensa kitaransoiton pariin ja näppäili sointuja kylmenevässä kesäillassa. Soiton lomassa hänen päähänsä juolahti ajatus siitä, josko hän voisikin ryhtyä ammattisoittajaksi. Arthur ei ollut aiemmin päässyt lääketieteelliseen, joten keikkailu toisi hänelle edes jonkin verran taskurahaa.

Arthurin pohtiessa muusikon uraa, myös Aada oli löytänyt itselleen sopivan työn. Hän oli löytänyt puhelinta selaillessaan vapaan paikan chät-tukihenkilönä ja tarttunut tarjoukseen. 

Seuraavana aamuna Arthur sonnustautui uuteen esiintymisasuunsa. Hän kiskaisi päällensä rokkaavan takin, peruukin ja mustat aurinkolasit. Peruukki tuntui painavalta ja kuumalta päässä, mutta peruukki oli välttämätön tunnistamisen estämiseksi. Arthur kun ei ollut kertonut Aadalle tulevasta urastaan, sillä Aada ei arvostannut baareissa rellestämistä eikä juuri musiikkia ollenkaan.


Arthurin ensimmäinen keikkapaikka ei ollut kovinkaan suuri. Hän oli ottanut heti uransa alkuun suuren riskin ja buukannut itselleen encore-alustan loungebaarista. Esiintymispaikkaan kuuluivat vain kiinteinä maksettu alusta ja pari hassua tuolia katsojille.

Arthur ei kuitenkaan paikan pienuudesta hätkähtänyt, vaan tarttui kitaraansa ja alkoi näppäillä sointuja. Muutama ohikulkija pysähtyi heittämään hänelle lantin, mutta keikan tuotto oli menoja huomattavasti pienempi. Arthur oli ehkä arvioinut ajan ja paikan väärin, sillä aamupäivästä baarissa ei juurikaan käynyt asiakkaita.

Arthur palasi kotiin nöyränä, hattu kourassa. Hän kiskaisi esiintymiasunsa pois päältään ja asteli yläkertaan Aadan luokse. 
"Mitenkäs ensimmäinen työpäivä meni, rakas siivoajani?" Aada kysyi ja riensi suukottamaan Arthuria poskelle. Aada luuli, että Arthur työskenteli sairaalalla siivoojana.

"Hyvinhän se sujui", Arthur vastasi ja hymyili hiukan väkinäisesti. 
"Siivojan työ on vain hiukan rankkaa", hän jatkoi ja ehdotti, josko he voisivat viettää iltaa vain televisiota katsellen. Arthur ei halunnut ajatella huonoa menestystään sen enempää.

Kesken television katselun alakerrasta kuului Venlan huhuilua. Hän kutsui nuortaparia alakertaan juhlimaan Arthurin pikkusiskon Lilyn syntymäpäiviä. 
"Jopas se aika rientää, vastahan se isä oli paksuna", Arthur naurahti.
Aada katsoi häntä hiukan kysyvänä.
"Selitän myöhemmin, se on pitkä juttu", Arthur nauroi.

Heidän valmistellessaan lähtöä alakertaan Aada pysäytti Arthurin hetkeksi. 
"Mitä sinä olisit mieltä, jos me hankkisimme myös tuollaisen pienen naperon kuin Lily?" Aada kysyi yhtäkkiä.
Arthur pysähtyi hetkeksi ja hänestä tuntui, kuin kivi olisi pudonnut hänen vatsansa pohjaan.
"Kulta, mietitään sitä asiaa sitten häiden jälkeen. Meillä on vielä tässä monta vuotta aikaa", hän vastasi häkeltyneenä.


Lily tosiaan ikääntyi nopeasti vauvasta taaperoksi ja hänen ensimmäiseksi piirteekseen arpoutui enkelimäisyys. Lilyn kohdalla mielenkiintoisin piirre on varmaankin alienmuotoon periytyneet pisamat, jotka ovat peräisin jostain avaruuden syövereistä...

Myös Roh oli saapunut kotiin lukiosta juhlimaan pikkusiskonsa syntymäpäiviä. Pieni Lily oli suuresta huomiosta varsin häkeltynyt, mutta nuori neiti jokelteli innoissaan nähdessään synttärilahjaksi saamansa lelut.

Erityistä mielenkiintoa Lilyssä herätti oranssi perhoslelu, jonka pieni neito kaivoi lahjapapereiden uumenista. 

***



Seuraavina viikkoina Arthur jatkoi kiertelyään San Myshunon laitamilla. Hän buukkasi aamuisin päivälle muutaman katusoittopaikan ja musisoi aikaisesta aamusta iltamyöhään. Hänen soittonsa oli alkanut tuottaa paljon paremmin. Arthur oli jopa lanseerannut itselleen taiteilijanimen A. King, jota kän käytti pysyäkseen anonyyminä.

Eräänä iltana Arthur sai mahdollisuuden järjestää keikan Kalkkarokäärme -nimisessä baarinpahasessa. Hän oli kustantanut itselleen koko illan ja tarvittavan kaluston, jotta hän voisi viihdyttää baarikansaa myöhään yöhön.

Arthurin soitto kiinnostikin baarissa oleskelevia suuresti. Hänestä tuntui, kuin hän olisi yhtäkkiä ollut halutuin artisti koko Oasis Springsissä.

Kaikkein eniten kiinnostusta osoitti eräs ruskeatukkainen mies, joka antoi Arthurille runsaasti tippiä ja seisoi soittopaikan edessä melkein koko illan. Arthurin yllätykseksi myös Dora jalkautui kuuntelemaan hänen musisointiaan tunnistamatta veljeään.

Keikan loputtua Arthur päätti jäädä muutamalle lasilliselle ja sai seurakseen pidättyväisen innokkaan faninsa. 
"Sinä soitat niin hienosti ja kauniisti A. King", herra kehaisi ja  Arthur tunsi poskiensa punehtuvan ylpeydestä.

"Voi kiitoksia. Mikä teidän nimenne on, herra?" Arthur kysyi ja huomasi teitittelevänsä turhaan.
"Voi, näissä piireissä minua kutsutaan Vickyksi", mies hymyili ja käänsi aiheen musiikkiin jatkamatta nimestään sen enempää:
"Oletko opiskellut musiikkia?" Vicky kysyi ja kuunteli Arthurin tarinoita muusikon urasta pidemmälle yöhön.

 Kotiin päästyään Arthuria odotti järkyttävä uutinen. Roh vinkkasi Aadan jalkautuneen talon kellariin hääsuunnitelmat mielessään. Arthur ei voinut muuta kuin juosta tulevan vaimonsa perään pysäyttääkseen kamaluuksia tapahtumasta.

"Aada! Mitä sinä täällä teet?! Täällä on vaarallista!" Arthur meuhkasi. 
"Minä vain suunnittelin, jos voisimme järjestää häät täällä, kun täällä on tilaakin", Aada mutisi. 
"Tänne sinä et vieraita lappaa!" Arthur ärähti ja rauhoituttuaan selitti, että Rohin isä oli vangittu kirouksella kyseiseen lipastoon.

"Mutta... eihän se haittaa. Siellähän se pysyy kaltereiden takana, voimmehan me täällä juhlat järjestää", Aada intti vastaan.
"Voi hyvä luoja", Arthur puuskahti.
"Kohta ei hyvä nainen tule häitä ollenkaan, jos alat väittämään vastaan tässä asiassa", Arthur lisäsi närkästyneenä.

Aada oli järkyttynyt kuulemastaan ja juoksi kyynelissä silmin yläkertaan.

"Noh, mikäs siellä kellarissa oikein mätti?" Roh kysyi huomatessaan Aadan alakuloisuuden. Aada kauhoi salaattia närkästyneenä eikä vastannut hetkeen.

"No sinun isäsi. Se kamala roisto De Vour, joka on teljetty lipastoon kellariin. Muka yrittää tappaa meidät kaikki", Aada tuhahti ja Mathaias oli melkein tukehtua kakkupalaansa. 
"Mitä, isä?! Onko se totta?" Roh hätkähti.

"Roh... Minä...", Mathaias ei saanut sanaa suustaan. 
"Onko se totta että olette valehdelleet minulle nämä vuodet!?" Roh korotti ääntään ja kairasi katseensa isäpuoleensa.
"Minä, voin selittää...", Mathaias rauhoitteli, mutta turhaan.
"Ja minä olen pahan hedelmä niinkö? TAPAN TEIDÄT KAIKKI VAI?!" Roh kimpaantui ja nousi pöydästä.
"Roh kiltti, istu alas, niin jutellaan", Mathaias yritti.

Mutta Roh ei kuunnellut. Hän kiskaisi vaatteet yllensä ja poistui talosta ovet paukkuen. Mathaias pelkäsi, ettei hän näkisi poikaansa enää ikinä.

Arthur oli kuullut kaiken noustessaan portaita eikä halunnut käsitellä kaaosta yksin. Aada oli paljastanut kaiken Rohille. Arthur nappasi kitaransa mukaan ja hyppäsi taksiin sen kummempia selittelemättä. Nukkumaton yö painoi harteilla, mutta hän ei voinut jäädä kotiin nukkumaan. Arthur palasi Kalkkarokäärmeeseen soittamaan surullisia säveliään toivoen, että voisi hukuttaa ongelmansa musiikin joukkoon.


Samaan aikaan Roh juoksi. Hän juoksi niin kauas kuin kintuistaan pääsi ja hyppäsi lähimpään junaan päästäkseen mahdollisimman kauas. Häntä suututti. Hän ei voinut uskoa, että Mathaias ei ollut hänen isänsä.   

Paetessaan hän huomasi, että ei tiennyt yhtään mihin oli joutunut. Kylän kyltti riippui ränsistyneenä hänen edessään ja siinä luki haurain kirjaimin Forgotten Hollow. Roh ei ollut koskaan kuullutkaan kyseisestä paikasta, joten hän päätti pyytää yösijaa joltakin paikalliselta.

Oven, johon Roh oli koputtanut avasi kalpea mies mustassa kaavussa. 
"Hei, olen matkamies ja vailla yösijaa", Roh mutisi.
"Tervetuloa nuorukainen, jää vaikka iäksi", mies hymyili.

Samaan aikaan baarissa Arthur oli päätynyt purkamaan perhehuoliaan Vickylle. 
"Anteeksi, minun ei pitäisi valittaa. Olenhan minä kihloissa ja häätkin ovat tulossa", Arthur pahoitteli saarnaansa. Vicky kohautti olkiaan ja hymyili.
"Oletko sinä onnellinen?" Hän kysyi, mutta Arthur kiersi vastauksen. Hän ei tosiaan enää tiennyt.

Keskustelun vaihtuessa surun hukuttamiseen alkoholiin Arthur päätyi kysymään Vickyltä, miksi tämä piti musiikista ja taiteesta.
"No, olen aina pitänyt kulttuurista", mies kohautti olkiaan. 
"Mitä teet työksesi?" Arthur tenttasi.
"Olen no, omanlaiseni taiteilija", Vicky hymyili.  Arthur tunsi suunnatonta painetta rakossaan ja päätti nousta lähteäkseen vessaan.


Vicky nousi hänen perässään ja seurasi miestä vessojen ovelle. 
"Kuule A. King, minä voisin tuoda sinun hetkeesi hiukan lievitystä", Vicky kuiskasi ja hymyili hunajaista hymyään.
"Mitä sinä tarkoitat?" Arthur sopersi.

"Voi kuule, voin saada sinut unohtamaan kaikki elämäsi murheet ja naiset", Vicky jatkoi ja pieni virne ravisti hänen suupieliään.

Arthur oli hämmentynyt ehdotuksesta, saiko näin tehdä? Hänhän oli kihloissa, naisen kanssa. Vicky ei kuitenkaan odotellut sen suurempaa vastausta, vaan varovasti kietoi itsensä Arthurin ympärille ja hukutti tämän suudelmiin. Suudelmiin, joita Arthur ei koskaan ennen ollut kokenut.

---
Pitkän tauon jälkeen taas uutta osaa pukkaa! Tässä osassa siis esiteltiin parikin uutta hahmoa; Arthurin tuleva vaimo Aada ja mystinen Vicky, johon hän tutustui iltaa istuen. Mitä käy Aadan ja Arthurin suhteelle? Saako Aada tietää työstä ja vapaa-ajan suuteloista? Kuka otti Rohin vastaan? 
Se selviää ehkäpä ensi osassa ;) 

Saa heittää kommentilla! 
   

          

8 kommenttia:

  1. Vähän tuo vessakohtaus tuntui tutulta, ettei vaan ois saanu vaikutteita eräästä leffasta mitä käytiin kattomassa ;3 .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En myönnä en kiellä, mutta hei, Vickyn ja Arthurin välillä kohtaus toimi vallan mainiosti näinkin :P

      Poista
  2. No huh, Aada vaikuttaa vähän epäilyttävältä morsiolta... tai sitten tämä on vaan kertakaikkiaan melko sinisilmäinen :D
    Minusta vähän tuntuu, että on Rohin aika mennä itseensä ja pohtia, kuka oikeasti on... veikkaanpa tosin, että hänet vastaanottanut herrasmies ei auta Rohia tässä asiassa sitten yhtään :D
    Huu, ajattelinkin, että ehkäpä Vicky-miehellä saattaisi olla jotain salaisia motiiveja Arthurin piirittämiseen, tulihan se sieltä päivänvaloon!
    Sitten vain ensi osaa jännittämään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, jännä nähdä miten olen saanut teidät lukijatkin vainoharhaisiksi jo uusien hahmojen suhteen :D Kehenkään ei kannata ikinä luottaa.
      Tosiaan, Rohin tarina tulee kyllä jatkumaan, nähtäväksi jää saako herra oman spin off extran, jossa voin selittää asiat paremmin ja perusosassa keskittyä Arthurin koukeroihin. Roh kuitenkin koki aika suuren mylleryksen ja isättömyyden tunteen tässä osassa.
      Ja Vicky. Oi, itse tykästyin häneen jo hahmona häneen ensimmäisen kerran törmätessäni, joten lupaan että herra tulee näkymään vielä kuvioissa koukeroittamassa matkaa ;)
      Kiitos kommentoinnista jälleen!

      Poista
  3. Itse ajattelin ensin, että Vicky olisi jonkun sortin huumediileri tai vastaava, mutta yllätyin positiivisesti. Omanlaisensa taiteilija luonnehdinta sai omaan korvaan tyypin heti kuulostamaan vähän kotikasvattajalta/kemistiltä.

    Rohin tulevista kommelluksista haluaisin ehdottomasti kuulla lisää. Aada taas toistaiseksi on vaikuttanut aika pliisulta tyypiltä, mutta eihän sitä koskaan tiedä mitä naisella on hihassaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika jännä, että ajattelit Vickyn olevan diileri, sillä en tullut tuota vaihtoehtoa edes ajatelleeksi kirjoittaessani :D Nyt kun luin Vickyn vihjailuja uudemman kerran niin itsekin huomasin, että totta tosiaan, voihan sen noinkin tulkita :D
      Sen verran voin paljastaa, että Rohin tarinaa seuraillaan vielä tulevaisuudessakin, eikä herra katoa missään nimessä kuvioista!
      Aadasta tulemme kuulemaan lisää ensi osassa, mutta nähtäväksi jää, mihin suuntaan tämän hahmon luonne kehittyy.
      Kiitos kommentistasi! :)

      Poista
  4. Oh, aikamoisia käänteitä Fardaksilla! Arthur ajautui Vickyn syleilyyn, mahtaakohan tästä seurata pidempikin suhde? Aadasta en osaa oikein vielä muodostaa mielipidettä, ainakin he tulivat Arthurin kanssa toimeen osotettua paremmin, vaikka Arthur ei naista rakastakaan. Jotain omituista Aadassa kuitenkin on.. Mutta mihinkäs se Roh oikein päätyi! Mustiin kaapuihin pukeutuneet miehet eivät yleensä lupaa hyvää.. Jatkoa odottelen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentoinnista ja tervetuloa Aadan epäilijöiden kerhoon :D Mustakaavusta kuulemme lisää ensi osassa, samoin Vickyn ja Arthurin kommelluksista.
      Arthurin ja Aadan suhde onkin tosiaan hiukan kinkkinen, sillä se toistaiseksi pohjautuu sopimukseen ja tulevaan avioliittoon. Aika näyttää, miten suhteelle käy, tuleeko häitä ollenkaan?

      Poista

Kommentoi, jätä risuja ja ruusuja. Kaikki palaute on tervetullutta ja auttaa inspiraatiota pysymään yllä! :)