maanantai 2. tammikuuta 2017

Osa 7: Mustasukkaisuutta

Mathaias ei kyennyt hetkeen sanomaan mitään. Kaikki tuntui sirpaloituvan hänen edessään, hajoavan palasiksi. 
"Minä.. tämä tuntuu todella epäsopivalta kysyä, mutta voisinko jäädä asumaan teille siksi aikaa, että löydän itselleni asunnon?" Melinda kysyi katsellessaan nyyhkivää veljeään.

"Jää vain", Mathaias niiskaisi. 
"Sitä ei tiedä, vaikka De Vourit yrittäisivätkin tulla tänne teloittamaan meidät. Olemme ainakin toistemme turvana", hän jatkoi surusta sekaisin. 
Melinda kiitti häntä ja lupasi olla avuksi Mathaiakselle ja hänen perheelleen. 
"Toivon vain, ettei minusta ole vaivaa teille", Melinda mutisi.

"Voi sisko hyvä, mitä vaivaa sinusta olisi?" Mathaias huokaisi ja edelleen tiedosta pöyristyneenä vaikersi: 
"Voi isä, levätköön rauhassa ja suojatkoon meidän taivaltamme tähtien takaa."

Melinda seurasi Mathaiasta sisälle ja esittäytyi tämän puolisolle Venlalle. Venla näytti hieman epäilevältä aluksi, mutta Mathaiaksen järkyttävät uutiset kuultuaan lupasi, että Melinda saisi jäädä. Hetken keskusteltuaan nämä kolme simiä pääsivät yhteisymmärrykseen siitä, että Melindalle rakennettaisiin perheen vähillä rahoilla pieni asunto, jossa tämä saisi asua väliaikaisesti.

Ja nopeasti pieni mökki takapihalle nousikin. Melinda kiitti veljeään ja Venlaa tuhannesti, vaikkei asumus kovin moderni ja suuri ollutkaan. 


Asetuttuaan taloksi, Melinda pääsi tutustumaan teknologian ihmeisiin veljensä opastuksella. He istuivat usein iltaa olohuoneessa ja katselivat ihmeellistä puhuvaa laatikkoa ja siitä tulevia ohjelmia. Mathaiaksesta oli ihanaa viettää aikaa kauan poissa olleen siskonsa kanssa ja opettaa tälle asioita, joihin hän oli tutustunut tässä uudessa maailmassa.

Television lisäksi he viettivät aikaa pilviä katsellen ja vanhoja muistellen. Melinda tuntui kuitenkin olevan hyvin vaisu heidän yhteisestä lapsuudestaan ja muistoista, jotka olivat kirkkaana molempien mielissä. Mathaias luuli, että isän menettämisen järkytys oli saanut naisen sulkeutumaan muistoista. 
"Millainen se tulevan vauvan isä on?" Mathaias kysyi vaihtaen aihetta. 
"Aivan tavallinen.. va- violetti mies", Melinda naurahti.
"Hyvä, ettei valkoinen", Mathaias naureskeli.
"Niin, minä vain sekoilen sanoissani", Melinda kihersi. 

Arjen hauskuuksien ohella Melinda sai tutustua tulevaan vauvaelämään pienen Arthurin kanssa. Venla oli ensimmäisillä kerroilla mukana ja opasti, kuinka lasta tuli käsitellä. Melinda tuntuikin nauttivan Arthurin seurasta täysin rinnoin ja oli Venlan mukaan melkein luonnonlahjakkuus. Melinda tarjoutuikin hoitamaan Arthuria silloin, kun Venla ja Mathaias eivät ehtisi.

Kotityötkin tuntuivat hoituvan paremmin kun Melinda oli heidän nurkissaan pyörimässä. Melinda rakasti ulkoilmasiminä puutarhanhoitoa ja nuori nainen pitikin huolta siitä, etteivät Mathaiaksen istuttamat villit hedelmät ja marjapuut kuolleet kuivuuteen. 
Melindan työtahti huolestutti kuitenkin Mathaiasta hiukan. 
"Pitäisikö sinun välillä levätäkin ja antaa aikaa itsellesi ja vauvalle?" Mathaias kysyi sattuessaan paikalle, kun Melinda jälleen kerran huhki puutarhassa. 
"Minun on vain parempi pysyä liikkeessä, jotten tule surulliseksi", Melinda hymyili ja jatkoi touhuilemistaan.
"Hyvä on, mutta muista levätäkin", Mathaias muistutti ja poistui sisälle.

Melinda totteli kuin tottelikin veljeään ja meni ottamaan torkut puutarhanhoidon jälkeen. Hän ei tosin uuvuksissaan ehtinyt raahautua omaan mökkiinsä vaan jäi nukkumaan Mathaiaksen ja Venlan yhteiseen sänkyyn.

Melindan nukahtelun väärään sänkyyn huomanneena Venla istutti Mathaiaksen alas ja päätti puhua tälle. 
"Minä en oikein pidä siitä, että sinun siskosi nukkuu meidän sängyssämme", Venla valitti. 
"Hänenhän piti asua täällä vain jonkin aikaa. Nyt on kulunut jo monta viikkoa, eikö hän löydä itselleen asuntoa?" Venla jatkoi.
"Asuntoa on vaikea saada näinä päivinä", Mathaias puolusteli siskoaan, jatkaen: 
"Hän on välillä vähän unohtelevainen, kyllä hän pian löytää asunnon."

Mathaiaksen poistuessa huoneesta, jäi Venla vielä tsemppaamaan itseään. 
"Sinä et tule mustasukkaiseksi yhdestä siskosta. Hän poistuu kyllä, kun saa tarpeekseen", Venla puhui itsekseen. 

Hänen ei olisi kuitenkaan kannattanut sanoa kaikkea ääneen, sillä Melinda oli herännyt torkuiltaan Arthurin itkuun ja tullut katsomaan, mikä tällä oli hätänä. 
"Vai olen minä vaivaksi sinulle?" Melinda sanoi kylmästi ja kääntyi kannoillaan. 
"Ei, en minä sitä tarkoittanut", Venla yritti selittää, mutta turhaan.
"Mokomakin kiittämätön X-nainen", Melinda tuhahti ja poistui keittiöön laittamaan ruokaa.

***

Siitä päivästä lähtien Venla tunsi olonsa vielä enemmän ulkopuoliseksi. Melinda oli kääntänyt hänelle kommenttien jälkeen selkänsä ja jätti hänet huomioimatta, omien Mathaiasta entistä enemmän itselleen. Venlaa tilanne suretti, mutta Melinda ei näyttänyt haluavan sopia asiaa.

Iltapalaa syödessään Dorakin oli huomannut kiristyneen ilmapiirin. 
"Miksi sinä ja äiti ette tule toimeen?" hän kysyi hiukan ihmetellen Melindalta.
"Ihan siksi, koska äitisi on täysi i-.. tuota, koska hän ei pidä minusta", Melinda selitti. 

"Mutta ethän sinä ole tehnyt hänelle mitään pahaa", Dora jatkoi ihmettelyään. 
"Tästä ei enää keskustella", Melinda totesi hiukan jo ärtyneenä ja nousi pöydästä poistuen oman mökkinsä puolelle. 


Seuraavana aamuna, kun Venla lähti töihin paetakseen kireätä ilmapiiriä, Melinda päätti ottaa tilanteen puheeksi Mathaiaksen kanssa.


"Ehkä minun pitäisi palata kotiin. Sinun vaimosi vihaa minua", Melinda aloitti ja Mathaias oli sen kuullessaan tukehtua ruokaansa.
"Ethän sinä voi sinne mennä!" Mathaias huudahti vielä ruokaa suussaan.


"Voinhan minä, heilahdan vain aikakoneeseen ja juoksen vain De Vouria karkuun aina jos hän tulee vastaan", Melinda tuhahti.
"Mutta ethän sinä voi!" Mathaias intti vastaan.
"Sitä paitsi, minun mökkini ikkunat vetävät. Siellä ei ole mukava nukkua", Melinda huokaisi.
"Anna minä korjaan ne, niin voit jäädä", Mathaias tokaisi ja nousi sohvalta rientäen mökkiä kohti.


Melinda johdatti hänet vetävien ikkunoiden luokse ja istui itse sängylle. 
"Helpostihan tämä on korjattu, vähän tiivistysnauhaa vain", Mathaias naurahti ja jatkoi:
"Minun puolestani sinä saat asua täällä vaikka montakin vuotta. Minä lupaan puhua Venlalle." 
Melinda nyökkäsi vain vaisuna ja katseli käsiään. 


Ikkunan korjattuaan Mathaias jätti siskonsa nukkumaan omaan mökkiinsä. Melinda oli sanonut hänelle, että hän haluaisi viettää aikaa yksinään, sillä ei tuntenut oloaan tervetulleeksi Venlan seurassa. Mathaiaksesta se oli ihan hyvä ajatus, sillä etäisyyttä ottamalla Venlakin saattaisi leppyä helpommin. 


Kotiin tultuaan Venla löysi Mathaiaksen leikkimästä Arthurin kanssa. 
"Mihinkäs Melinda on hävinnyt?" Venla tiedusteli hämmentyneenä, sillä Melinda oli kuluneina viikkoina hoitanut Arthuria. 
"Melinda sanoi, että haluaa viettää aikaa yksin, sillä teidän välinne ovat hiukan tulehtuneet", Mathaias vastasi. 
"Vai niin, no, ehkä se on niin parempi", Venla huokaisi hiukan surullisena vallitsevasta tilanteesta.

"Ettekö te voisi sopia?" Dora keskustelun kuullessaan ehdotti.
"Dora kulta, kyllähän me voisimme, mutta Melinda haluaa olla vain rauhassa. Antaa ajan parantaa haavat", Venla vastasi ja meni halaamaan tytärtään. 
"Kyllä kaikki järjestyy", Venla lohdutti.

Samana iltana Mathaias päätti viedä hiukan kireän vaimonsa treffeille karaokebaariin. Venla oli arjen rutiineista karkaamisesta hyvin onnellinen ja tarjoutuikin maksamaan heidän juomansa koko illaksi.
"Mikset sinä laittanut valeasua päällesi?" Venla kysyi heidän odottaessaan juomiaan.
"Mehän olemme kaupungissa, ei täällä kukaan minua tunnista", Mathaias nauroi.
"Mutta entäs se De Vour? Hänhän saattaa tunnistaa sinut", Venla huolehti.
"Ei huolta kultasein, kyllä minä hänet peittoan", Mathaias hymyili.

Muutamat laulut laulettuaan Venla ja Mathaias päättivät, etteivät menisi illaksi kotiin, vaan palkkaisivat lastenvahdin kaitsemaan Doraa ja Arthuria heidän ollessaan poissa. 
 

Ja romanttisesti ilta baarin puolella jatkuikin, myöhään yöhön. Mathaias halusi osoittaa Venlalle, että tämä oli hänen elämänsä ainut nainen, eikä kukaan tulisi heidän väliinsä. Suutelun lomassa he päättivät, että jatkaisivat baarista lähimpään hotelliin nauttimaan toistensa seurasta.

***

Seuraavana aamuna kotiin palatessaan, Venlaa ja Mathaiasta odotti kuitenkin yllätys. Arthur oli illan aikana viettänyt lapsenvahdin kanssa synttäreitään ja kasvanut lapseksi. 
"Mikset sinä isi tehnyt minulle kakkua?" Arthur intti hiukan surumielisenä.
"Isi ei ehtinyt, oli vähän muuta tekemistä", Mathaias tuhahti päänsärkyisenä.


Tähän väliin siis tarkemmat kuvat lapseksi kasvaneesta Arthurista. Poika tuli ihmismuodossaan eniten Venlaan, mutta peri alienmuotoonsa Fardasten sinisen ihon ja alaspäin kääntyvät suipot korvat. Ensimmäinen piirre olikin suvussa vahvasti kulkeva ulkoilmasim.

Venla oli kuullut, kuinka Mathaias tuhahteli Arthurille ja päätti ottaa asian puheeksi. 
"Kyllä Arthur olisi varmasti halunnut juhlia syntymäpäiviään meidän kanssamme, ei sinun tarvitse kohdella häntä kylmästi", Venla aloitti. 
"Älä sinä kuule akka käkätä siinä, meillä oli parempaa puuhaa eilen illalla kuin jonkun tortun vääntäminen", Mathaias suutahti.

"Älä viitsi puhua minulle noin!" Venla korotti ääntään.
"Sinä olet muutenkin käyttäytynyt ihan kummallisesti siitä lähtien, kun Melinda tuli meille, ei tämä ainoastaan minun vikani ole!" Venla jatkoi kiihtyneenä.
"Kummallinen ja kummallinen! Itse olet mustasukkainen siskostani!" Mathaias imitoi.

"No enkä ole!" Venla äsähti ja jatkoi: 
"Ollaan nyt aikuisia ja menet pyytämään Arthurilta anteeksi, onhan hän sinun poikasi."
"Eipäs ole, mitä minä toisten naperoilta anteeksi pyytäisin", Mathaias tuhahti ja Venla jäi tuijottamaan häntä hämmentyneenä. Mitä Mathaias oikein tarkoitti? Mitä heidän taloudessaan oli oikein meneillään?


---

Hiukan lyhykäisempi osa jälleen, mutta näemme ensi kerralla, että miten tässä riidassa käy? Ja jos ihmettelette, että miksi Venlan ja Mathaiaksen makkarissa roikkuu yksinäiset verhot seinällä, se on ihan minun mokani :D Huomasin vasta osaa kirjoittaessani että ne roikkuvat edelleen siellä...       

   


 

3 kommenttia:

Kommentoi, jätä risuja ja ruusuja. Kaikki palaute on tervetullutta ja auttaa inspiraatiota pysymään yllä! :)