perjantai 20. tammikuuta 2017

Osa 11: Teinielämää ja mökkeilyä

-Huomioita osasta: Osa sisältää hiukan seksuaalista sanastoa, joten kukkahattutädit ja lapsenmieliset silmät kiinni.

---
"Onhan se lonkeromonsu varmasti jo poissa?" Roh kysyi katsellessaan isosiskoaan huolestuneena. 
"Kyllä se on, mene vain nukkumaan", Dora hyssytteli.
Fardasten perheessä oli nyt kaksi paria uusia auttavia käsiä. Dora oli teineistä se, joka huolehti pikkuveljestään ja Arthur puolestaan vietti aikaa uusia soittimiaan näppäillen.

Doran ja Arthurin kasvettua ulos huoneistaan, koki yläkerta jälleen muutoksen. Molempien teinien huoneita ehostettiin teinimäisemmäksi ja pieni Roh sai osan heidän vanhoista leluistaan. Loput lelut myytiin kirpputoreilla, jotta remonttiin olisi varaa. Kirpputorille joutui muun muassa herkästi palamaan syttynyt tiedepöytä, jotta Roh ei aiheuttaisi sillä vaaraa itselleen tai muille.

Remontti ei kuitenkaan ollut niin suuri lovi perheen rahavarastoon, sillä Mathaiasta oli viimein onnistanut uuden työpaikan suhteen ja hän oli päässyt aloittamaan toimistotyöntekijänä liiketalousuralla. Paikka oli ikääntyvälle miehelle ihanteellinen, sillä hänen ei enää tarvinnut vaivata päätään rikollisten metkuilla.

Mathaiaksen ja Venlan käydessä töissä Dora oli tarjoutunut pitämään huolta Rohista. 
"Ethän sinä voi ilman valeasua mennä kouluun Roh rakas", Dora voihkaisi ja yritti hormonimyrskyjen ohella opettaa pikkuveljestään kunnon kansalaista.
"Ähäkutti. Kylläpäs voin", Roh irvisti ja juosta viipotti kouluunsa. Dora vain huokaisi, mutta oli kiitollinen siitä, että Roh kävi koulua, jossa oli sekä ihmmisiä että alieneita.

Arthurin elämä pyöri puolestaan uusien ystävien ja musiikin ympärillä. Nuorta miestä ei usein pahemmin kotona näkynyt, sillä hän juoksi erinäisissä kulttuuritapahtumissa kavereidensa kanssa. Kotona ollessaan Arthur saattoi kukkua myöhään yöhön ja soittaa kitaraa sekä laulaa karaokea uusilla laitteillaan. Arthur haaveili lääkärinuran ohella laulamisesta, mutta tiesi, ettei laulaminen ollut heidän maailmassaan mikään oikea rahanlähde.

Arthurin kaveripiiriin kuului muun muassa nuori mies nimeltä Ville Pikkarainen, joka tapasi hengata Fardaksilla usein. 
"Pitikö meidän mennä sinne galleriaan tänään?" Arthur kysyi havahduttaakseen kaukaisuuteen tuijottelevan kaverinsa. 

"Ah, joo mennään vain", Ville naurahti ja jatkoi:
"Olin vain omissa ajatuksissani." Arthur vain hymyili ja selitti Villelle, että galleriassa oli taiteen lisäksi tiloja, joissa saattoi maalata graffitia talon seiniin. 
"Kuulostaa mageelta!" Ville innostui. Ville oli Arthurin tavoin kiinnostunut musiikista ja taiteesta, joten miehet olivat kierrelleet läpi monenmoisia gallerioita kuluneiden kuukausien aikana.

Taidegalleriaan päästyään Arthur ja Ville päätyivät ihailemaan kauniitakin kauniimpia taideteoksia ja lopulta maalaamaan katutaideteosta gallerian seinälle. Arthur nautti taiteen tekemisestä, mutta erakon luonteen omaavalle Villelle maalaaminen oli hiukan kiusallista.

Villen ahdistuneisuudesta johtuen Arthur oli loppujen lopuksi se, joka sai viimeistellä maalauksen loppuun. Arthur oli lopputulokseen tyytyväinen, mutta ihmetteli hiukan, miksi Ville oli kadonnut paikalta. Arthur ei tehnyt ystävänsä katoamisesta suurta numeroa, vaan päätti keventää iltaansa parilla lasillisella.

Arthurin juominkihetki sipsien kera ei kuitenkaan ollut kovin rentouttava, sillä hänen vieressään istuva nainen nimeltä Sara Datta herkesi paasaamaan parisuhdeongelmistaan.
"Se mies on ihan sika", Sara valitti ja hänen vieressään istuva Mariko vain nyökkäili.
"Se ei edes viitsinyt laittaa minulle ruokaa, kun pyysin. Makasi vain sohvalla, vaikka näki, että minulla oli kiire baariin", Sara jatkoi ja tuhahti: 
"Minä en jaksa kyllä miehiä. He eivät ole ikinä paikalla, kun tarvitaan."

"Mutta emme me kaikki ole lusmuja", Arthur keskeytti sättimispuheen.
"Painu sinä mies sinne hellan ja kattilan väliin, me naiset olemme palvelleet teitä liian pitkään!" Sara suutahti ja alkoi puolestaan sättiä Arthuria. Arthur näki parhaakseen poistua paikalta, ennen kuin tämä radikaalifeministi nylkisi hänet hengiltä.

Eräänä päivänä töistä palattuaan Mathaias oli löytänyt pihaltaan erikoisen yllätyksen. Dora oli jutustellut erittäin läheisen näköisesti tuntemattoman pojan kanssa. 
"No mutta, kukas se tämä poitsu on?" Mathaias kysyi ja Dora olisi halunnut vajota maasta läpi.
"Tämä on öh...", hän mutisi.
"Roni Aarnio, päivää", poika esittäytyi punastellen.

Ronille tuli kuitenkin kova kiire pois tilanteesta, joten nuorimies otti jalat alleen. 
"Noh, mikäs sille nyt tuli?" Mathaias kysyi ihmetellen ja jatkoi:
"Ei vain sattuisi olemaan poikaystäväsi ja käynyt vokottelemassa sinua?"
Dora lehahti punaiseksi.
"Ei isä, ei mitään sellaista. Roni on vain koulukaveri", Dora vakuutti.

Villen tavoin Roni vietti paljon aikaa Fardaksilla. Eräänä aamuna Roni oli tullut auttamaan Doraa koulutehtävissä ja Dora ehdottikin, että he menisivät olohuoneeseen katsomaan tehtävään tarvittavaa dokumenttia.

Olohuoneen puolella dokumentin katsominen unohtui kuitenkin nopeasti Doran alkaessa lirkutella Ronille.

Doran käsitys dokumentin katsomisesta hämmensi Ronin perinpohjaisesti, mutta Roni tuntui olevan heti juonessa mukana. Niinpä asia johti toiseen ja nuorten huulet kohtasivat ensimmäistä kertaa.

Suutelon jatkuessa pidemmälle louskutuksen kuullut Roh hipsi lastenohjelmien toivossa olohuoneeseen.

"Yäääk", Roh huudahti nähdessään siskonsa suutelemassa Ronin kanssa. Dora punastui ja irrottautui Ronista nopeasti. 
"Roh... Minä... Me vain Ronin kanssa harjoitellaan... biologiaa", Dora änkytti ja tajusi, kuinka väärältä hänen sanansa kuulostivat.

Näkemästään järkyttyneenä Roh juoksi juuri heränneen isänsä luokse kielimään asiasta.
"Isä! Isä! Dora ja Roni harrastavat biologiaa!" Roh selitti tohkeissaan Mathaiakselle.

"Tekevät mitä?!" Mathaias puuskahti närkästyneenä. 
"Minä yritin mennä olohuoneeseen, mutta siellä ne vain...", Roh jatkoi, mutta Mathaias keskeytti hänet:
"Roh kulta, nämä ovat aikuisten juttuja. Menehän nyt aamupalalle."

"Roni?!" Mathaias karjaisi olohuoneessa, mutta ei löytänyt poikaa mistään. Roni oli nimittäin paennut Arthurin huoneeseen vihastuneen isän kuullessaan.
"Mitä sinä menit minun viatonta tyttöäni tuikkaamaan?" Mathaias vaahtosi.
"En minä mitään ole tehnyt", Roni puolusteli itseään kädet lanteilla. 
"Älkää viitsikö huutaa, minä nukun", Arthur mumisi peiton alta. 

"Sinä... Olet häpäissyt tyttäreni ja sullonut nakkisi häneen", Mathaias aloitti, mutta Roni keskeytti hänet.
"Mitään en ole minnekkään sullonut. Kyllä suutelin häntä ja pidän hänestä, mutta hänen neitsyyttään en ole vienyt", Roni jatkoi.
"Niinhän sitä sanotaan, mutta aina kun silmä välttää niin johan peitto heiluu!" Mathaias vaahtosi.

"Ei, kuulkaa minä vakuutan, etten ole tehnyt mitään", Roni jatkoi vakuutteluaan. 
"Pidän tyttärestänne, mutta en viettelisi häntä sänkyyn heti ensimmäisillä treffeillä, saati sitten toisillakaan. Dora on minulle tärkeä ja haluan tutustua häneen myös ystävänä", Roni kertoili.

"Eli, ei seksiä ennen kunnollista seurustelua ja sitoutumista?" Mathaias varmensi kuulemansa.
"Ei", Roni vastasi punastellen. Hän ei ollut kuvitellut, että joutuisi tällaiseen puhutteluun yhden suutelon takia. 
"Säästäkää valistuksenne muualle", Arthur mumisi.
"Itsepähän laulaa jollotit koko yön, oma vikasi", Mathaias naljaili takaisin.

Riitelyhetken loputtua ja sovintoon päästyään Mathaias sekä Roni suuntasivat katselemaan lastenohjelmia Rohin kanssa. 
"Oletko sinä nyt Doran poikaystävä?" Roh tiedusteli.
"Saatan ollakin", Roni hymyili ja sai Rohilta vastaukseksi kammoksuvan irvistyksen. 
"Ällöä."

Seuraavana aamuna hampaita pestessään Mathaias otti tilanteen Venlan kanssa puheeksi. 
"Kun nuoret alkavat olla jo seurusteluiässä ja vastakkainen sukupuoli kiinnostaa, niin eikö meidän pitäisi valita perijä Fardasten suvulle?" Mathaias ehdotti.
"Perijä?" Venla kysyi kummissaan.
"Niin, se, joka saa meidän talomme ja tulee menemään naimisiin suuremman suvun kanssa", Mathaias selitti.
Mathaias lisäsi selitykseensä, että hänellä oli vain sellainen tunne, että perijä tulisi valita mökillä, joten hän pyysi, jos Venla voisi jäädä Rohin kanssa kotiin. 
"Kyllähän se sopii", Venla nyökytteli hämmentyneenä.

"En minä halua minnekkään korpeen", Arthur valitti. 
"No en halua minäkään olla Ronista erossa, eihän siellä ole nettiäkään", Dora vikisi.
Nuoret olivat kuulleet aamupalaa syödessään, että heidän seuraava etappinsa olisi kaukana mökillä.


Ja ei aikaakaan, kun Mathaias oli pakannut itsensä ja kaksi vastahakoista teiniä autoon ja kiidättänyt Granite Fallsiin leirintäalueelle.
"Mitä minä sanoin, ei nettiä. Miten minä nyt selviän ilman viserrintä ja simstagramia??" Dora marisi.

Jotta seurueen ei tarvitsisi nukkua taivasalla, Mathaias hommasi heille teltat, joissa oli suhteellisen mukava nukkua.



Leiriohjelmistoon kuului teltassa nukkumisen lisäksi kummitustarinoiden kertomista.
"Ja sitten se iso hirviökarhu tallusti metsässä menemään näin ja mörisi RÄYYYRR", Mathaias kertoili nuotion ääressä ja levitteli käsiään.
"Älä isi viitti, ei me olla enää lapsia", Dora nurisi harmissaan ja söi kynsiään. Arthur puolestaan nautti isänsä tarinoista, kuten lapsenakin.

Tarinoiden jälkeen tuli kuitenkin aika käydä nukkumaan ja teinit kömpivät kylmiin telttoihinsa nukkumaan. 

Nuorten kömmittyä jo nukkumaan, Mathaias jäi lämmittelemään uudelleen sytyttämänsä nuotion ääreen. Hänen vanhaksi käyneet raajansa kun eivät kestäneet kylmässä nukkumista ja kangistuivat kovinkin äkkiä.

Nuotion ääressä lämmitellessään Mathaiaksesta alkoi tuntua siltä, kuin joku tuijottelisi häntä.

Mathaias kääntyi ympäri ja hämmästyksekseen näki pöydän ääressä tutun haamun.
"Isä? Mitä sinä täällä teet?" Mathaias kysyi ja istuutui isäänsä vastapäätä.
"Minulla oli sinulle asiaa, joten minun piti manipuloida sinut tänne paikalle. Ei olisi ollut soveliasta, jos olisin haamuillut ympäriinsä etsimässä sinua", Gundahar selitti.

"Lintuset ovat kertoneet, että sinulla on vaimo ja kolme ihanaa lasta. Sinun olisi aika valita meidän suvullemme perijä, mutta tiedettävästi et osaa tehdä päätöksiä itse", Gundahar jatkoi selitystään.
"Lintuset? Mutta, isä, minähän olen jo aikuinen, kyllä minä nämä asiat osaan", Mathaias vakuutti ihmeissään.
"Laitoin erään kylämme alienin asialle, Tanelin. Olet varmaankin törmännyt häneen aikaisemminkin", Gundahar nauroi.

"Ja ei, sinä et voi valita perijää. Perijä on jo ennalta määrätty", Gundahar sanoi hiukan vakavampana. 
"Suuntaa joen rantaan tänä iltana. Lähetän luoksesi nuoren, joka sopii paremmin perijäksi. Ei vastaväitteitä", Gundahar sanoi ja katosi.

***


Sinä iltana, tähtien loistaessa ja pimeyden hiljaisuuden laskiessa Mathaias seisoi rannalla yksinään. Hän katseli rannalla uiskentelevia ankkoja ja kuunteli hiljaisuutta jännittyneenä. Hänen mielensä kertoi hänelle, että jotain suurta tulisi tapahtumaan. Fardasten elämä siirtyisi pian seuraavaan sukupolveen.


---

Osa 11 kehkeytyi hieman mystiseksi. Ja kyllä, Mathaiaksen isän koko nimi on Gundahar Fardas ja mies on haamumuodossa, sillä hän on menehtynyt vanhuuteen jossain vaiheessa elämänsä loppua. Nähtäväksi jää, kuka perii? Ketä arpaonni suosii ja ketä ei? Mitä rannalla tulee tapahtumaan?

8 kommenttia:

  1. Voihan Matin moobsit ja tynnyrimaha xD. Ja tuo nakki :'D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erittäin rakentavaa kommentointia kultaseni :'D Mut jooh, voihan tynnyri.

      Poista
  2. "Harrastavat biologiaa", voi apua en kestä :D Ihan parhaita nuo seksuaaliset ilmaisut, eikä millään tavalla mitenkään yliampuvia. Hyvä osa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ja joo. Väsyneenä sitä tulee keksittyä vähän kaikenlaista xD

      Poista
  3. Voi Mathaias! Kyllähän se tyttären siveys herättää varmasti tunteita. Nuo ilmaisut ovat tosi hauskoja. Nakki nauratti! Ja Arthurilla oli varmasti hauskaa yrittää nukkua siinä vieressä. Roni sai aikamoisen vävypojan puhuttelun, jonka muistaa varmasti lopun ikäänsä! Vaikka toinen olikin vain viattomasti vienyt suudelman... :D

    Jännää nähdä kumpi teineistä päätyy perijäksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että pidit nakeista ja muista sanonnoista :DD Ja kyllä, ensi osassa sitten nähdään (ehkä) jo sukupolven vaihdos, jos tarinani ei lähde polveilemaan ihan liikaa... :)

      Poista
  4. Oi Arthur! ♥ Olen niin tällainen kulttuurihattara itsekin, että vallan ihastuin hänen lauluihinsa ja tauluihinsa. Molemmat lapset ovat kyllä ihania, joten perijänvalinta osuu varmasti oikeaan, oli se sittne kumpi tahansa. Rohkin on jotenkin symppis kyllä, ihana ällötys sillä oli tuosta siskon poikakaverista. Jatkoa vaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arthurista joo kehittyikin kulttuurikukkanen, saa nähdä jatkuuko harrastuneisuus vai vievätkö unelmat lääkärinurasta pidemmän korren ;) Kulttuurihipsteriys on kyllä hieno asia. Kiva että tykkäsit jälleen! Ensi osaan siis!

      Poista

Kommentoi, jätä risuja ja ruusuja. Kaikki palaute on tervetullutta ja auttaa inspiraatiota pysymään yllä! :)