keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Osa 6: Siinä paha, missä mainitaan

Venlan pahoinvointi ei seuraavina viikkoina ottanut hellittääkseen ja nuori nainen alkoi melkein jo huolestua vatsanväänteistä. Oliko hänessä jokin vikana?
"Äiti, luetaan kirja!" Dora pyysi tuodessaan kirjaa sohvalle. 
"Äiti ei nyt oikein jaksaisi.. maha on pipi", Venla valitteli.
"Saanko minä pikkusiskon?" Dora kysyi ja Venla vain hyssytteli tytärtään sanoen, ettei noin pienten lasten pitänyt vielä tietää tällaisista asioista.

 Venla päätti kuitenkin tehdä raskaustestin poislukeakseen raskauden vatsavaivojen selvittämiseksi. Testin tekovaiheessa hänet yllätti vedenjanoinen Mathaias, joka survoutui vessaan vaimoaan töllistelemään.

"Kuulehan nyt, vähän yksityisyyttä", Venla naurahti ja jatkoi: "Me saamme taas perheenlisäystä. Olen raskaana." Mathaias oli vetäistä vedet väärään kurkkuun uutisen kuullessaan. "Noh, mutta! Sehän on ihana uutinen!" Mathaias sopersi hymyillen.

Raskausviikkojen vaihtuessa kuukausiksi Venla uskaltautui yön hämärässä lenkkeilemään ilman valepukuaan. Hän oli huomannut, että oli tullut syöneeksi paljon herkkuja jo ensimmäisen raskautensa aikana ja ajatteli, että pieni liikunta voisi tehdä hyvää hänelle ja tulevalle vauvalle.

Venlan lenkkeilymatka loppui kuitenkin lyhyeen, sillä tämä palasi kotiin ja vaihtoi vaatteet. Hän oli kuullut, että metsien reunamilta saattoi löytää villejä kasvilajeja istutettavaksi puutarhaan. Venla löysikin vähän matkaa vaellettuaan villin sipulin, josta hän saattoi noukkaista verson kukkapurkkiin.

Sillä aikaa kotosalla Dora kertoi iltasadun uudelle Dino-lelulleen ja valmistautui nukkumaan omassa sängyssään yksin. Hän olisi halunnut, että Mathaias olisi kertonut hänelle iltasadun, mutta isä oli painellut jo vällyjen alle.

Iltasadun kertomattomuus kostautuikin Mathaiakselle pian. Doran mielikuvitus oli tehnyt tälle tepposet ja sen seurauksena hänen sänkynsä alle oli keskellä yötä ilmestynyt hirviö, joka piti kovaa ääntä. Dora yritti ensin reippaana tyttönä jutella sille, mutta sittemmin juoksi isänsä luokse herättämään tämän apuun.

"Isi.. kato nyt miten iso se on!" Dora huusi Mathaiaksen ruiskutellessa hirviönkarkoitusainetta hänen sänkynsä alle. "Noniin, nyt on myös isojen hirviöiden nukkumaanmenoaika. Se halusi vain iltapesun ja uinahti", Mathaias rauhoitteli.
"Varmasti?" 
"Varmasti, Dora. Ei siellä mitään enää ole. Mene vain nukkumaan", Mathaias vakuutteli ja pussasi tytärtään otsalle.

"Nämä leppäkertut on tässä matossa sun suojana", Mathaias mutisi silmät ristissä ja osoitti mattoa Doralle, joka tasasi hengitystään. 
"Kiitos isi! Sä oot kyllä monstereiden suurin kauhu!" Dora hymyili ja kömpi takaisin vällyjen alle.

***


Venlan mamma-ajan edetessä tämän syöntitahti vain kiristyi. Ahmattina tunnettu Mathaiaskin ihmetteli tahtia, jolla Venla popsi juustomakaronia. 
"Mitä sinä siinä tuijotat?" Venla kysyi.
"Mietin vain, että jo on iso muksu tuloillaan, kun kolmas annos sinuun uppoaa", Mathaias naurahti.

Dora oli samana aamuna kuullut uusilta koulukavereiltaan, että kaupungissa järjestettäisiin kirpputori. 
"Äiti pliis, voidaanko me mennä sinne? Ihan vain tyttöjen kesken?" Dora aneli. 
"No hyvä on, mennään vain", Venla suostui.

Ja niin he lähtivätkin San Myshunoon ilman valepukuja. Kaupungissa alienina liikkuminen oli hiukan sallitumpaa alieneiden suhteellisen suuren määrän vuoksi. Dora iski kirpputorilla silmänsä MySims-pokaaleihin ja halusi ostaa taskurahoillaan sammakkopukuisen pokaalin huonettaan koristamaan.

Venla puolestaan löysi maahan levitetyiltä pressuilta kauniin kynttilälyhtysetin, joka pääsi koristamaan Fardasten yhteistä kotia.

Kynttilöitä myymässä olikin eräs alienrodun edustaja, joka esitteli itsensä Pihla Heikkiläksi. 
"Sinä et taida kuitenkaan olla sukua Fardaksille, vaikka sininen oletkin?" Venla naureskeli.
"En, ehei. Fardaksethan olivat n. 1000-luvulla elänyt vaikutusvaltainen aliensuku, jota De Vourit yrittivät saattaa pois päiviltä", Pihla vastasi ja jätti Venlan hiukan kyselevän näköiseksi.

"De Vour?" Venla kysäisi ja kallisti päätään.
"Ai, etkö sinä ole kuullut?" Pihla kysäisi ja jatkoi: 
"De Vour ja hänen sukunsa olivat entisen alienmaailman pahiksia, jotka halusivat saattaa viimeisetkin Fardakset hengiltä, jotta he nousisivat vaikutusvaltaisimmaksi suvuksi. Fardakset kun kuulema osasivat manipuloida ihmisiä ja De Vourit puolestaan hallitsivat taidon saada kenet tahansa rakastumaan itseensä. De Vourit havittelivat herruutta ja kehittivät itselleen sielujen varastamisen sekä muodon muuttelun taidon. Sitä huhutaan, että vaikka De Vourejen suvun pää aikoinaan heikkeni ja katosi, saattaa hän vielä elää jossain keskuudessamme", Pihla selitti.
"Onneksi nuo ovat vain tarinoita", Venla naurahti.

Kotiin palattuaan Venlaa odotti tuttu partasuu etupihalla. 
"Mathaias soitti ja pyysi käymään, teillä oli kuulema jotain uutisia", Urho totesi ihmetellen.
Venla meni hetkeksi hiukan vaikeaksi, mutta avasi sitten suunsa:
"No, isä.. tuota"

"Minä olen taas raskaana", Venla jatkoi. 
"No, mutta hienoa! Jo toinen lapsenlapsi tuloillaan, onneksi olkoon!" Urho miltei hihkui ja levitteli käsiään.

Hihkumisen kuullut Mathaiaskin ryntäsi ulos ja riensi pussaamaan vaimoaan poskelle. 
"Anteeksi kulta, halusin vain etteivät he jää pimentoon tällä kertaa", Mathaias selitti.

***

Pian alkoivat olla käsillä Venlan viimeiset raskausviikot ja hänen selkänsä tuntui siltä, kuin se katkeaisi hetkenä minä hyvänsä. Eräänä aamuna aamupalaa syödessään Venla alkoi tuntea voimakkaita supistuksia ja huuteli Mathaiasta apuun. 
"Mathaias! Meidän pitää lähteä sairaalaan, lapsi syntyy!" Venla huusi ja hoputti tätä tilaamaan taksin

Ja pian Mathaias ja Venla seisoivatkin sairaalan ulkopuolella. 
"Älä jää katsomaan tähtiä hyvä mies!" Venla puuskutti ja viittilöi Mathaiasta seuraamaan häntä vastaanottotiskille.

 Ja Mathaiashan säntäili perässä...

Mutta kun Venla ja Mathaias pääsivät sisälle, ammotti vastaanottotiski tyhjyyttään. 
"Ei! Missä virkailijat ovat!?" Venla puuskutti tuskissaan.


"Tässähän minä", Mathaias tokaisi ja otti muka ohjat omiin käsiinsä ja alkoi hoitaa vastaanottotiskiä. 
"Joo, haloo, mikä röntkeni?" Mathaias vastasi soivaan puhelimeen.
"Voi hyvä ukko! Hanuri ylös penkistä! Et sinä ole mikään vastaanottovirkailija", Venla äsähti.

Pian onneksi saatiin oikea virkailijakin paikalle, joka kirjasi Venlan sisään ja ohjasi synnytyssaliin.

Synnytyskoneeseen astuessaan Venla huoli, josko Mathaias näkisi edes heidän toisen lapsensa syntymää.


Mutta Venlan huoli oli turha, sillä hänellä oli synnytysapuna vieressä huutava Mathaias.
"Voivoivoi, mikäs tuo nyt tuommonen värkki on.. voivoi miten tässä nyt käy", mies murmutti läpi session.

Pian Fardasten suku sai terveen poikalapsen lisäyksekseen ja onnelliset vanhemmat kiidätettiin taksilla kotiin. Venla nosti pienen pojan käsivarsilleen ja leperteli tälle, Mathaiaksen seuratessa taustalla.

"Mikä komistus sinä oletkaan!" Venla lirkutteli.
"Mikäs pienelle pojalle annetaan nimeksi?" hän kysyi ja kääntyi katsomaan Mathaiasta. 
"Hmm.. Arthur", Mathaias mutisi ja kääntyi katsomaan Doraa. 
"Eikös Arthur olekin kaunis nimi?" Mathaias kysyi.
"No, joo joo", Dora totesi hiukan vihaisen kateellisena uudesta sisaruksestaan.

"Äläs nyt, minullakin oli pikkusisko nimeltä Melinda, josta oli vielä aikuisiälläkin seuraa. Sisarukset ovat lahja", Mathaias valisti.

***

Eräänä päivänä Fardasten etupihalta kuului kaameata kolinaa. Kolinan seurauksena sini-ihoinen ja suippokorvainen nainen tupsahti esiin ja jäi tuijottelemaan kummastuneena eteensä.

Mathaias kuuli ryminän ja ryntäsi ulos ihmettelemään. Ihmeekseen hän näki hänelle liiankin tutun henkilön seisomassa talonsa edessä. 
"Melinda? Mitä sinä täällä teet?" Mathaias ihmetteli ja ilonsekaisesti levitteli käsiään.

"Minä tuota.. pakenin. Hyppäsin siihen samaan koneeseen, johon sinut imettiin", Melinda selitti surkean näköisenä ja jatkoi:
"Minä olen raskaana ja odotan Xaverin suvun perijää ja halusin pelastaa itseni ja pikkuisen kaamealta tuholta."

"Xaver? Sevän on tavallista tavallisempi aliensuku. Mitä isä tähän sanoisi?" Mathaias päivitteli, sillä mahtipontisten sukujen ei tullut pariutua vähempien sukujen kanssa, ei ainakaan suvun naisten.
"Mutta mikä minä olen tuomitsemaan, onhan minunkin vaimoni peräisin nykypäiväisestä X-suvusta", Mathaias jatkoi.

"Isä ei sano enää mitään", Melinda vastasi hiljaa ja pidätteli kyyneliä. 
"De Vourit tappoivat hänet ja haluavat teloittaa suvun viimeiseen henkeen", Melinda sopersi ja veti henkeä.
"Siksi minä pakenin, jottei meidän sukumme loppuisi." Mathaias ei ollut uskoa korviaan, vaan tuijotti pikkusiskoaan järkyttyneenä. 

----


Huhhuh. Osa 6 oli tuskien taival. Pahoittelen, jos fonttikoot heittelevät, sillä Blogger on kenkkuillut tätä osaa tehdessäni. 
Mutta! Juoni alkaa vihdoin pyöriä! Jeee.

Jos suvut ja sukunimet ihmetyttävät, käy kurkkaamassa kohta Aliensukujen historiaa :)

2 kommenttia:

  1. Jes, Melindakin pääsee osaksi tarinaa. Onneksi hänen onnistui sentään paeta perheen tuholta. Aavistelisin, että De Vourit eivät suinkaan anna asian olla, vaan etsivät Fardakset käsiinsä nykyajassa. Jännää! :o Dora on tosi söpö :> Ja toinenkin lapsi saatiin perheeseen, hienoa! Jatkoa odotellen :)

    VastaaPoista
  2. Kyllävain, Melindahan siellä ja Dorasta kehkeytyi kyllä tosi suloinen pienokainen saa nähdä millainen miehennielijä sieltä kehittyykään :D

    VastaaPoista

Kommentoi, jätä risuja ja ruusuja. Kaikki palaute on tervetullutta ja auttaa inspiraatiota pysymään yllä! :)